Babuskalla

Tiistai on yksi lempipäivistäni. Käymme nimittäin lähes joka tiistai Tuukan äidin luona kylässä 8km päässä viettämässä saunailtaa. Kun Helga syntyi, Anoppi ehdotti ettei häntä kutsuta isoäidiksi eikä mummoksi, vaan hän haluaisi olla Babuska. Nykyään nimi Babuska, tai lasten suussa tuttavallisimmin Baukka, on koko ystäväpiirimme käytössä.
Tytöt menevät Baukalle jo aiemmin, suoraan iltapäivän muskarista ja minä käyn rauhassa iltatallilla, odotan Tuukan kotiin ja menemme sitten perästä. Illan kaava on seuraavanlainen: Ensin Baukka kylvettää tytöt (ylellisyys mitä meidän piha-saunassa ei harrasteta) ja me Tuukan kanssa istumme alas, katsomme telkkaria tai Tuukka lukee ja minä teen (Baukan innoittamana) sanaristikoita. Kylpyhuoneessa on kauhea loiske ja meteli ja minun ei tarvitse nousta ja vastata kymmeniin kysymyksiin mitkä alkavat aina vaativasti: ”Äiti?”

Sitten Kylpijäsankarit valtaavat olohuoneen leikkeineen ja me Tuukan kanssa päästään saunaan. Saunan jälkeen pöydässä odottaa Illallinen ja lopuksi juodaan kahvit. Ilta menee aina myöhään, mutta lapset puetaan jo suoraan kylvystä yöpukuihin, joten kotiintulo on helppo: hammaspesu ja nukkumaan.
Lapset rakastavat näitä iltoja, tietenkin, mutta niin myös minä. Eilen soitin aamusta Baukalle ja minua oikein hävetti kysyä että voitaisiinko me taas illalla tulla? Baukka oli jo olettanut että tiistaiperinteemme jatkuu.
Babuska on kertonut, että kun hän oli samanlaisessa elämänvaiheessa kun me nyt, hänellä oli Anoppi, joka pyysi syömään kerran viikossa, hoiti lasta, kestitsi ja antoi levätä. Baukka antaa nyt tämän hyvän kiertää. Voitte uskoa tämä perinne tulee jatkumaan vuosikymmenten päästä myös minun osaltani. Suku on paras, oli se sitten oma taikka puolison!