Äiti nää on sulle

Kesän myötä maailman liikuttavimmat kukkakimput ovat taas täällä. Näille rakkaudella äidille –kimpuille on olennaista liian lyhyet varret ja nuukahtanut olemus. Niitä on kuljetettu pienessä hikisessä kourassa ulkoleikeissä mukana pitkään. Vähän liian pitkään.

Kimppuja tulee myös talliin. Sinne niitä kerätään paitsi minulle, myös kaikille muille tallissa harrastaville hevosystävilleni. Välillä hevonen pääsee syömään voikukkakimpun jos toisenkin. Siinä tapauksessa tytöt keräävät uudet, ettei kuulemma meille tule paha mieli.

Liikuttavinta on kun kaiken kiireen keskellä tyttö tulee ja nostaa keittiön pöydälle unohtuneen, täysin nuutuneen kimpun minun nenäni eteen ja kysyy: Et sä äiti tykännytkään näistä? Tykkään, ihan maailman eniten!