Äiti ja perävaunu

Hilma on ollut taas kovin kipeä. Tyttö sairastaa mitä luultavimmin jonkin sortin (nivel)tulehdustautia, mistä ei ole vielä varmaa tietoa. Kun kolmivuotias sairastaa, Äiti on ykkönen. Muutenkin varsin temperamenttinen neiti muuttuu kuumeessa suorastaan painostavan vaativaksi. Kipeän Hilman mieli ailahtelee prinsessatason vaatimuksista reippaisiin itsenäisiin ”mä meen leikkimään” -irtiottoihin, jotka tosin katkeavat pian kulman takana ja hop, tyttö on siinä vieressäni taas. Tuukka kiusaa Hilmaa kutsumalla häntä perävaunuksi. Nimitys on aika osuva, joka paikkaan kun mennään yhdessä, mieluummin käsikkäin.
Olen aidosti huolissani Hilman sairastelusta ja tyttöä tutkitaan paraikaa kovasti, mutta silti tasapainottelu kasvattamisen ja äidin sylin, myötätunnon ja joustamisen kanssa on haastavaa. Vietin tänään Hilman kanssa aikaa kasvimaalla. Kastelun lomassa koitin vastata ja reagoida mm. seuraaviin kysymyksiin:

Voidaanko heittää ne pinkit liian pienet kengät roskiin ja ostaa uudet?
Äiti, mäkin haluun noin paljon vettä kastelukannuun!
Äiti, tää on liian painava!
Äiti mun mekko kastui.
Voinko mä olla nakupellenä tässä?
Äiti, saanko antaa mun leivän koirille?
Äiti, mulla on nälkä ja jano,
Äiti voidaanko me siis heittää ne pinkit kengät roskiin ja ostaa uudet?
Äiti, nokkonen polttaa, voisitsä hakee siihen laastarin?
Voinko mä mennä uimaan?
Äiti mulla on kylmä.
Äiti mä osasin avata tän kasvihuoneen oven, kato. KATO!
Äiti, saanko mä ottaa tomaatin?
Mä halusinkin ison tomaatin!
Äiti, voisitko sä hakee Helgan, että se etsisi mun kanssa kastematoja?
Voidaanko heittää ne pinkit liian pienet kengät roskiin ja ostaa uudet?

Lapsen sairastamisen vierestä seuraaminen on hirveää. Nyt tyttö on taas hetkeksi paljon parempi ja monia ikäviä tauteja on jo suljettu pois, mutta silti. Viikko sitten kun tyttö oli kipeä ja tuskissaan, kirjoitin ahdistuksissani illalla pitkän pätkän ajatuksiani muistoksi, ihan vain keventääkseni oloani.

“Nukahdat ja kannan sinut sänkyyn. Kuljen portaita ylös Marttilan yläkertaan ja sisälläni on pakottava klöntti. Sen klöntin rinnalla sinä tunnut kevyeltä. Maailman ihanin ja kaunein, hikinen ja takkutukkainen tyttöni Hilma.”