Äidin vastuu
Hilma on flunssassa. Eilen tyttö kiemurteli sohvalla kuumeisena ja piti pientä, valittavaa ääntä. Tuttu tunne; kun kuume kolottaa jäseniä, tulee sellainen olo että haluaisi joka uloshengityksellä vähän vaikertaa. Otin tytön syliin, jätin kaikki työt ja tekemiset kesken ja sitten vaan istuttiin pitkään. Siinä ehdin miettiä taas kaikenlaista. Minun pitäisi useammin muistaa, että nämä ovat niitä hetkiä, mistä lasteni lapsuusmuistot aikanaan koostuvat. Millaisena he minut muistavat? Nyt he automaattisesti ajattelevat että se, mitä kotona on ja kuinka minä ja Tuukka sanomme, on oikein. Täällä opitut ja koetut asiat kasvavat heihin kiinni.
Olen valinnut elämän täällä lasten kanssa, kuitenkaan tinkimättä omista tekemisistäni. Se on tällaisina hetkinä haasteellista. Työvastuu ja Äidin vastuu vaakakupissa. Aion siis pohdintani jälkeen olla parempi. En tarkoita sitä, että lasten kanssa pitäisi tehdä kamalasti kaikkea, viedä tai järjestää ohjelmaa. Enemmänkin haluan olla äiti, joka kuulee kun on oikeasti tarve, malttaa selittää miksi, on iloinen, hauska ja jaksaa vielä silloinkin kun muut eivät jaksa.
Voi Hilmaa, toivottavasti paranee pian.
Istuin ulkona lukemassa kirjoitustasi, kun talon takaa alkoi kuulua kaakatusta ja sitten valtava humina. Ryntäsin alas terassilta tiirailemaan taivaalle ja samassa talon yli lensi valtava parvi hanhia. Jotenkin se siinä hetkessä sopi tilanteeseen, kuinka pian lapsetkin kasvavat ja lentävät pesästä. Ja kuinka he ottavat mukaansa kaiken kotona opitun ja koetun. Pieni osa itsestä lähtee silloin myös matkaan, juuri se osa, jonka on itsestään lapsiinsa juurruttanut.
Itsekkin olen valinnut lapset ja kodin. He eivät ole kauan pieniä niin ajattelin tinkiä omasta ajasta pois sen että voin olla kotona lasten kanssa. Onhan se rankkaa välillä, varsinkin silloin kun ovat kipeitä mutta sen saa moninkertaisesti takaisin 🙂 Jaksamisia teille.