Blogit
Olgan kotona

Äidin kidutusleiri

Helga, Hilma ja Torsti. Lukekaa tänä vuonna 2036, kun asutte kaikki edelleen kotona, koska äitinne pakottaa. Sitten joku teistä tajuaa googlettaa, että ”Miksi äiti ei päästä lapsistaan irti?”. Tästä hetkestä kaikki alkoi.

Helga halusi ratsastusleirille. Siis oikealle leirille, eli sellaiselle, missä ollaan yötä. Perusteluna se, että hän haluaa ratsastuskavereita, ja niitä ei hänellä vielä ole. Olin aluksi pitkään sitä mieltä että ei, koska tyttö täyttää kohta vasta 8v. eikä ole ollut montaakaan yötä poissa kotoa. Mutta tyttö jatkoi kinuamista ja annoimme Tuukan kanssa periksi. Meistä 10 km päässä on Tortolan tallit. Tunnen omistajan, ja tykkään meiningistä, joten valitsimme sen. Lisäksi ajattelin, että paikka on sopivan lähellä kun tyttö ensimmäisenä yönä soittaa itkien kotiin, voimme kuskata häntä leirille loppuviikon ja hakea yöksi aina kotiin.

Arvaatte varmaan, että ei soittanut itkien. Ei laittanut edes viestiä! Olin ihmeissäni, mutta muistin leiriemännän sanat: ”Kun lapsi ei soita, kaikki on hyvin!” Olin lähtiessäni luvannut Helgalle että tuon seuraavana päivänä hänelle unohtuneen takin ja tulen muutenkin moikkaamaan. Niinpä seuraavana iltana laitoin viestin. ”Mihin aikaan olisi hyvä tulla tuomaan takki? Oletko löytänyt jo kaverin sieltä?” Tyttö vastaa ehkä viiden tunnin päästä: ” En tarvitse takia, kaiki meidän aitassa on mun kavereita.” Ja perään pitkä rivi erilaisia hymiöitä.

No niin tässä sitä ollaan. Lapseni on 10 km päässä maailmalla, lähellä, mutta niin kaukana, Enkä uskalla edes soittaa etten tuota turhaa ikävää. Siis ainakaan itselleni. 

Tänään ruokapöydässä kysyin, kellä muulla kun minulla ja Tuukalla on ikävä Helgaa? Hilma, joka kikatti pöydässä Kirpun (joka tuli koko viikoksi kylään Hilman ja Torstin seuraksi) ja Torstin välissä, vakavoitui välittömästi ja sanoi ”mulla!”. Samalla tytön valtaviin silmiin nousi paksut, kosteat kyyneleet. Minusta tuntui että minun sydämeni kohta räjähtää, joten vaihdoin äkkiä puheenaihetta. Kun lapset oli peitelty nukkumaan, sanoin siis Tuukalle, etten kyllä tule kestämään sitä, kun lapset muuttavat kotoa pois. Asukoon koko porukka kotona, aina.

Kommentit (14)

  1. Äitimummu

    Tuttuja mietteitä vuosien takaa nuo sinun tämänpäiväiset ajatuksesi. Onneksi elämän edetessä ajatukset muuttuvat ja voi olla iloinen ja onnellinen, että poikasille on kasvanut kantavat siivet ja voivat lentää omaan elämäänsä. Kun kaikkensa on tehnyt, on tehnyt tarpeeksi. Ja miten ihanaa kun tulevat hetkeksi, viipyvät tovin, tuovat mukanaan taas uuden elämänkin lastenlasten muodossa. Ei ne lapset minnekään katoa, muuttuvat vainn kuten jokaisena päivänä jo lapsuudessaan. Vankka perusta yhteenkuuluvuudelle luodaan lapsuudessa ja silloin on turvallista lähteä omaan elämään. Joskus pää kolahtaa siihen kuuluisaan karjalan mäntyyn, mutta sekin on koettava itse, että oppii seuraavalla kerralla varomaan. Elämä vaan menee niin, että on ihan luonnollista päästää irti kun sen aika on ja sen voi tehdä ilolla! Meillä on iso tiivis perhe, tunteet itsellä aikanaan oli samanlaiset kuin sinulla nyt, mutta hupsista vaan, tässä ollaan edelleen, lapset elävät omaa elämäänsä omine perheineen, mutta ovat ihan yhtä kiinteästi edelleen meidän lapsia, yhteyttä pidetään tiiviisti, ilot ja surut jaetaan, apua annetaan ja saadaan. Ja ollaan onnellisia kaikki siitä, että meillä on toisemme!
    Nauttikaa Olga jokaisesta päivästä ja luokaa kestävä pohja jolta on hyvä ponnistaa. Luopuminen ei ole aina negatiivinen tunne, se kuuluu ihmisen elämään.

    Hyvää kesää Marttilaan ihanien pikkuihmisten kanssa touhuillessa!

  2. Nimetön

    Tuli vaan mieleen, että eiks toi teidän tyttö ole jo oppinut nukkumaan ilman äitiä ja isää. Käsitin, että hän on ollut koulussa toisella paikkakunnalla koko talven. Voisinkin tässä kysyä samalla sitä, että kun muutitte maalle ja perustitte perheen niin eikö yksi syy ollut lapset ja että pienessä koulussa on hyvä opiskella ja kasvaa? Kuinkas sitten kävikään? Nyt pitääkin saada kaupunkilaiskasvatus ja ”parempi” koulutus???

  3. Ääni

    Oi miten puhtaan katkeraa tekstiä! Itse kukin näköjään pyrkii omaan täydellisyyteensä…

  4. Nina

    Toi on just mitä olen jo pitkään kaikille sanonnu. Ja ihana, kun lapset käy kylässä, voisi käydä useamminkin, mutta ihanaa on myös, kun ne lähtee kotiinsa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *