Äidin kidutusleiri

Helga, Hilma ja Torsti. Lukekaa tänä vuonna 2036, kun asutte kaikki edelleen kotona, koska äitinne pakottaa. Sitten joku teistä tajuaa googlettaa, että ”Miksi äiti ei päästä lapsistaan irti?”. Tästä hetkestä kaikki alkoi.

Helga halusi ratsastusleirille. Siis oikealle leirille, eli sellaiselle, missä ollaan yötä. Perusteluna se, että hän haluaa ratsastuskavereita, ja niitä ei hänellä vielä ole. Olin aluksi pitkään sitä mieltä että ei, koska tyttö täyttää kohta vasta 8v. eikä ole ollut montaakaan yötä poissa kotoa. Mutta tyttö jatkoi kinuamista ja annoimme Tuukan kanssa periksi. Meistä 10 km päässä on Tortolan tallit. Tunnen omistajan, ja tykkään meiningistä, joten valitsimme sen. Lisäksi ajattelin, että paikka on sopivan lähellä kun tyttö ensimmäisenä yönä soittaa itkien kotiin, voimme kuskata häntä leirille loppuviikon ja hakea yöksi aina kotiin.

Arvaatte varmaan, että ei soittanut itkien. Ei laittanut edes viestiä! Olin ihmeissäni, mutta muistin leiriemännän sanat: ”Kun lapsi ei soita, kaikki on hyvin!” Olin lähtiessäni luvannut Helgalle että tuon seuraavana päivänä hänelle unohtuneen takin ja tulen muutenkin moikkaamaan. Niinpä seuraavana iltana laitoin viestin. ”Mihin aikaan olisi hyvä tulla tuomaan takki? Oletko löytänyt jo kaverin sieltä?” Tyttö vastaa ehkä viiden tunnin päästä: ” En tarvitse takia, kaiki meidän aitassa on mun kavereita.” Ja perään pitkä rivi erilaisia hymiöitä.

No niin tässä sitä ollaan. Lapseni on 10 km päässä maailmalla, lähellä, mutta niin kaukana, Enkä uskalla edes soittaa etten tuota turhaa ikävää. Siis ainakaan itselleni. 

Tänään ruokapöydässä kysyin, kellä muulla kun minulla ja Tuukalla on ikävä Helgaa? Hilma, joka kikatti pöydässä Kirpun (joka tuli koko viikoksi kylään Hilman ja Torstin seuraksi) ja Torstin välissä, vakavoitui välittömästi ja sanoi ”mulla!”. Samalla tytön valtaviin silmiin nousi paksut, kosteat kyyneleet. Minusta tuntui että minun sydämeni kohta räjähtää, joten vaihdoin äkkiä puheenaihetta. Kun lapset oli peitelty nukkumaan, sanoin siis Tuukalle, etten kyllä tule kestämään sitä, kun lapset muuttavat kotoa pois. Asukoon koko porukka kotona, aina.