Aamujuoksut ja muita kohelluksia

Joku osaava luonneanalysoja voisi heti tehdä minusta jonkun diagnoosin, koska olen huomannut että olen nykyään todella nopea päätöksissäni. Jos saan jonkun ajatuksen päähäni ja vahingossa sanon sen vielä ääneen, ei mene kauaa kun olen sen jo toteuttanut. En ole niin sanotusti jahkalijatyyppiä. En voi sanoa että tämä olisi mitenkään pelkästään positiivinen asia, arvostan suuresti ihmisiä jotka harkitsevat ja puntaroivat päätöksiään, minä olen enemmän koheltaja.

Nyt koheltaja on keksinyt taas uuden jutun, nimittäin aamu-urheilun. Olimme Tuukan kanssa reilu viikko takaperin Espanjassa tapaamassa uuden elokuvamme tarinan esikuvaa, Jaana Kivimäkeä, ja siellä reissulla kävimme Tuukan kanssa yhdessä aamulenkillä. Siitä jäi tosi hyvä fiilis ja sanoin että haluaisin kokeilla muutaman viikon jakson sitä, että juoksisin joka aamu.

Juoksutarve on monella tapaa ajankohtainen. Ensinnäkin jo siksi että ne vuodet kun oli lasten kanssa kotona, tein ison osan tallihommista itse. Nyt käyn Tuukan kanssa päivisin töissä ja raskaimmat tallihommat jää tallityöntekijällemme Emmille. Päivät menee autossa, toimistolla ja kuvauksissa, ainoa jäljelle jäävä liikunta on jo pitkään ollut ratsastus ja nopeat iltatallit. Viikonloppuna toki tulee tehtyä piha- ja tallitöitä enemmän.

Tuumasta toimeen, koska se tuli ääneen sanottua, olen nyt sitten herännyt aikaisin juoksemaan ja fiilistelemään kevättä kiltisti kaikkina niinä päivinä kun en ole menossa kuntosalille. Voin toki selittää tätä impulsiivisuuttani myös sillä, että kuten varmaan jo mainitsin, saan esittää tuossa elokuvassa (Aika jonka sain on elokuvan nimi ) itse pääroolin ja tämä urheilu on luonnollinen osa valmistautumista siihen. Jotta voin uskottavasti esittää paraurheilijaa, pitää ainakin yläkropan olla kunnossa. Kesälle suunnittelen jo kelailutreenejä.

Mutta onneksi koheltajan kroppa myös pistää vähän jarruja päälle. Kolmen juoksuaamun jälkeen piti pitää salipäivä jo ihan sen takia, että tuli venyteltyä kipeytyneitä pohkeita tarpeeksi. Enkä minä tietenkään mitään kovin pitkiä matkoja juokse, sen verran että tulee hiki, herää kunnolla ja pääsee fiilistelemään auringon nousua. Näin reilun viikon juoksemisen jälkeen en voi sanoa kipeytyneiden lihaksien lisäksi muita vaikutuksia, kun että olen kauhean ylpeä itsestäni että jaksan ylipäätään herätä ja lähteä.

Ja vielä tuosta leffaroolista. Olen siitä kyllä tosi innoissani. Samaan aikaan vähän nolottaa, järjestää nyt itse itselleen töitä, mutta toisaalta, ei kukaan koskaan kyseenalaista että miksi Tuukka ohjaa meidän kaikki elokuvamme? Samalla logiikalla minä voin myös näytellä tässä, se on kuitenkin se minun ainoa oikea ammattini. Jos olisin saanut tämän roolin normaalin castingin kautta ja tämän teksisi jokin muut tuotantoyhtiö, en nolostelisi yhtään. Nyt keskityn vaan siihen että teen tämän niin hyvin kun ikinä osaan.