Blogit
Mrs. Christmas

Minun jouluni – osallistu kilpailuun!

Lapsuuteni jouluista muistan hitaasti kiiruhtaneet tunnit. Ensin autolla toiseen mummolaan, joulurauhaa ja Lumiukko, torttua ja pitkät minuutit ennen heiheitä. Hautausmaa ja hetken hengähdys, autossa joululauluja ja tunne siitä, että näin tämän kuuluu mennä, tutulla kaavalla vuodesta toiseen. 

Toisessa mummolassa suku ja seinille sinitarratut joulutaulut, koristelua odottava kuusi ja luumukiisseli, jonka sekaan mummo oli vatkannut kermavaahtoa. Lisää hautoja, jääkylmät sormet ja aattoillan hartaus. Hiljaisia hymyjä ja hyvän joulun toivotuksia.

Paukkuva pakkanen, tähdet pimeässä ja tumman illan syvä hiljaisuus. Ja sitten, melkein liian myöhään, joululahjat. Kotimatkalla uupumus ja onni.

Esikoista odottaessani ensimmäinen oman kodin joulu. Syntyykö joulun lapsi vai tuoko sen vasta Pakkasukko? Aamupuuro naapureiden kanssa, puolelta päivin jaetut lahja, raukea iltapäivä elokuvien ja suklaan kanssa. 

Ainakin kolme olen itkenyt kaipaustani, ensin isovanhempiani, sitten sisarusteni äitiä ja viimeksi koiraani. Kun lanttulaatikko paistuu, katson ulos ikkunasta ja toivon, että he olisivat täällä kanssani.

Yksi joulu palmujen alla. Hain Ikeasta kuusen ja kaipasin kotiin. Kauppakeskuksessa pukki ja kovalla soivat joululaulut, mutta ei tunnelmaa.

Pienten lasten kanssa kierros alkaa alusta. Mummoloita, kiivas taistelu mantelista, joululauluja ja tunne siitä, että näin on hyvä.

Nyt haluan kuulla teidän joulumuistojanne! Kommentoimalla osallistut Ilona Pietiläisen ihanan joulukirjan arvontaan. Pakettiin kuuluu myös neljä kuuseen ripustettavaa minikokoista Muumi-mukia.

Kommentit (19)

  1. Äiti suurestamaailmasta

    Joulun odotus alkaa musiikista ja koristeiden lisäämisestä lähempänä joulua. Vietämme aina kiireettömän joulun sillä etukäteen suunniteltu ajankäyttö antaa aikaa nauttia kaikesta mikä liittyy tulevaan yhdessäoloon. Siivoukset ja ruuat voi aina tehdä hyvissä ajoin, näin jää aikaa seurustelulle ja pienille tervehdyskäynneille ystävien luokse

  2. sirpa

    Mummolan ulkosauna jouluna oli se mitä innoissani ja vähän peloissanikin odotin.
    Saunasta juostiin sisälle taloon. Ukki tarjosi saunajuomaksi hyvin imelää marjamehua. saunan päälle syötiin yömyöhällä riisipuuroa ja luumusoppaa.

  3. hoidettu

    Omat rakkaimmat joulumuistoni liittyvät 50-60 luvulle lapsuudessani maalla. Muistoissani on ennen joulua äitini ruskeiden piparien leivonta päivä. Ennen sitä haimme puoliksi salaa komerosta valkoisesta pilkkumista taikinaa pienillä sormillamme. Voi miten hyvää olikaan taikina tai valmiit piparit. Samoin sian teurastus tiesi einestä jouluun. Äitini valmisti ryynimakkaroita ja ne herkuteltiin valmistus iltana ja lähipäivinä, samoin kävi pääsyltyn kanssa sekä veripannukakkujen. Kinkku ja jauhelihaksi myllytetty liha taisivat olla suoraan niitä joulun ajan ruokiin meneviä. Kaikki tuollainen edellä kerrottu oli vuosittaista ja luonnollista silloin lastenkin nähdä. Useat muut joulun valmistelut piti jättää naisväen aivan joulun alus päiviin ja se taas tietysti näkyi uupumuksena. Karjan ja lasten hoidon ohessa leivottiin limput, kakot, pullat, valmistettiin laatikkoruoat, kinkulle ruistaikina kuori ym. Siivouskin tapahtui samassa tohinassa kun kotimme ei ollut neliöillä rikastettua ja tarkoitus oli olla siistiä aattona ja erityisesti illalla. Kuusi joka oli haettu isän tai veljen opastuksella, siirrettiin puu-risti jalkaan iltapäivän tuntien koittaessa ja sen koristelu tapahtui oikeaoppisesti radiosta tulevan ”kuusta koristeltaessa” ohjelman aikaan. Vanhempien oli vielä kiiruhdettava navettaan ja talliin jokapäiväiselle toimilleen. Sieltä heitä odotimme Oulun tiernapoikien lauluja ja Ihamäen Hietanimen hautausmaa ohjelmaa kuunnellen. Sauna joka oli alkuun ulkosauna menimme perheenä, peräkanaa päivällä lapioitua polkua pitkin. Siellä ei enää turhia aikailtu vaan mieli oli sisälle runsaan pöydän ääreen. Siinä puhtoisina löysi jokainen hyvää ruokaa josta jaoimme kiitosta kohdetta erikseen mainitsematta. Äiti sen olisi ansainnut, kiitoksen. Äitimme halusi vielä tiskata astiat ennen hiljentymistä johon kuului evankeljumin luku joululauluineen ja enkelitaivaan virsi. Niin saimme evästä kaikkiin tarpeisiimme vaikka silloin ei sitä vielä ajatellutkaan. Kaiken tämän jälkeen saimme kuulla miten pukki oli taas kerran jättänyt lahjat eteiseemme, kiireinen kun oli. Vanhemmat sisareni olivat aikaisempina vuosina kohdanneet itse pukin meillä, mutta toisen nostaessa siitä itkun pelon, pukki ei enää tohtinut tulla näkösälle. Hyvä kun jätti edes ne lahjat, jotka laskimme sukkaparinkin erikseen kahdeksi, kun tapanina saimme mennä tapaamaan oman ikäisiämme. Lahjat olivat iso ilo. Kyllä sieltä muistuu useita erikseen, mutta jollakin tavalla se ei ole kuitenkaan aivan kaikki tuosta joulusta. Päivän päätteeksi menimme puhtaisiin petivaatteisiin, jotka äiti oli aamutuimaan vaihtanut. Johonkin myhäilevään sipinään vaihtuivat aaton hetket ja perhe alkoi nukkumaan. Joulussa on liikaa hyvää muistettavaa tällaisessa yhteydessä eritettäväksi. Voin vain lähettää lämpöiset kiitokset mielessäni vanhemmille jotka loivat lapsilleen joulun.

  4. Menninkäismuori

    Lapsuuden jouluista 50-luvulla, muistan joulun herkulliset tuoksut. Aiti teki karjalanpaistia ja leipoi Hanna-tädin kakkuja. Joulukuusen haku oli myös yksi kohokohta, me lapset oltiin joskus isän mukana sitä hakemassa. Kahlattiin paksussa hangessa ja etsittiin mahdollisimman kaunis kuusi. Kuusen koristelu oli myös yksi aaton kohokohta. Kuusessa oli silloin aidot kynttilät, joten niitä piti vahtia koko ajan, kun ne oli palamassa.
    Lahjat oli aika vaatimattomia siihen aikaan, mutta sillon ei osattu kummempaa kaivatakkaan.
    Sillon, kun omat lapset oli pieniä, oli taas oma hohtonsa järjestää joulua ja seurata heidän joulujännitystä. Edelleen olen jouluihminen ja aloitan jo hyvissä ajoin joulun valmistelun.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *