Älä ota mallia minusta eli ajatuksia joulustressistä

 

 

Kuvaaja kävi seuraamassa jouluvalmistelujani. Ne olivatkin elokuussa jo hyvässä vauhdissa.

 

 

Haastattelussa minulta kysyttiin, onko tapanani potea joulustressiä. Puolisoni saattaa olla eri mieltä, mutta vastaan että ei.

Tosin viime vuonna otsasuoneni hieman pullisteli, kun puoliso ilmoitti muutama päivä ennen perinteisiä joulujuhliamme, ettei ole kotona kutsuja edeltävänä päivänä. Orastava paniikki hiipi sisimpääni, kun ajattelin, että joudun siivoamaan ja käymään kaupassa yksi kahden lapsen kanssa. Onneksi oli naapuriapu, joten siitäkin selvittiin.

Lievää hikoilua aiheutti myös viime vuoden lahja-gate, kun emme onnistuneet saamaan mummolaan Joulupukkia. Pelastus saapui yllättäen Ryhmä Hau -lastenohjelman muodossa. Juuri ennen aattoa esitetyssä jaksossa Joulupukin rekeen tuli vika, minkä seurauksena paketit levisivät pitkin poikin maailmaa.

Ja kas, niin kävi myös meidän mummolassa. Kun lapset tuijottivat Lumiukkoa televisiosta, me kävimme heittelemässä lahjat pitkin pihaa. Täydestä meni! Ryhmän Haun Pukki-jaksoa katsottiin vielä monta kertaa joulun aikana ja kerrattiin aaton jännittäviä tapahtumia. Taisi lopulta olla mieleenpainuvampi lahjakuljetus tällä tavalla.

Jännittävä oli myös se joulu, kun esikoiseni usko Pukkiin oli vahvimmillaan. Hänellä oli vain yksi lahjatoive, tarkkaan määritelty Cars-auto. Metsästin sitä epätoivoisesti kaikista lelukaupoista ja netistä, mutta kriteerit täyttävää Finn McMissileä ei löytynyt mistään. Onneksi joulun alle sattui risteily, ja Tukholman BR-lelun hyllyssä oli vielä yksi auto jäljellä. Saved by the Bell!

Mutta takaisin joulustressiin ja sen välttämiseen. Rento suhtautumiseni johtuu varmastikin siitä, että nautin useimmista jouluun liittyvistä asioista. Askarteleminen, leipominen ja lahjojen hankkiminen ovat minusta mukavia tehtäviä. Siivouksen olen ulkoistanut – järjestely ja puunaaminen on muutenkin ihan turhaa, koska kersat levittävät joka tapauksessa leikkinsä ympäri taloa nopeammin kuin ehdin sanoa imuri.

Minä en ajattele, että joulun pitäisi mennä aina samaan tapaan. Jos joku unohtaa ostaa riisin, ja puuro jää siksi keittämättä, syön jotain muuta. Ruoka on tärkeä osa juhlaa, mutta voin aivan hyvin ostaa kaupan valmiita laatikoita, jos en jaksa tehdä niitä itse. Kunhan konvehdit eivät lopu kesken, joulu on onnistunut.

Ehkä saan kiittää tästä(kin) lapsuudenkotiani. Meillä jouluun liittyi paljon perinteitä, mutta stressaaminen ei kuulunut niihin.

Toivon, että lukiessasi blogiani tai katsoessasi kuviani muistaisit, että minä leivon ja askartelen ja töhötän, koska nautin siitä. Vaikka minä teen piparkakkutalon itse valmistamastani taikinasta, sinun ei tarvitse. Joulu tulee, vaikka et tekisi sen eteen yhtään mitään. On hetkiä ja tilanteita, jolloin on parempi vain hengitellä rauhassa kuin yrittää liikaa.

 

Valoa viikonloppuusi <3

Kommentit (2)
  1. Sari - Saron blogi
    24.9.2018, 05:55

    Olipa ihana ja lohdullinen teksti, kiitos siitä! Oli ihana lukea siitä, että joulustressi ei kuulu kiinteänä osana kaikkien jouluun ja että jotkut ihmiset jouluaskartelee ja ”töhöttää” ihan vaan koska nauttii siitä 🙂 Minulle iskee yleensä jouluna vain aikapula, kun tekisi mieli tehdä kaikkea ja fiilistellä paljon, mutta vuorokauden 24h ei meinaa riittää. Pitäisi varmaan ottaa kesäloma joulukuulle 😉

    Kolmen kuukauden päästä on jouluaatto. Joko tässä kohtaa saa toivottaa mukavaa joulun odotusta sinne teille? 😀

    1. elisa miinin
      26.9.2018, 06:08

      Hei Sari! Kiva, kun jätit kommentin. Toki saa toivottaa mukavaa joulun odotusta, sitä samaa sinulle <3 Se on vaan hyvä, kun ajoissa alottaa, niin ehtii fiilistellä kunnolla 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *