Blogit
Koti asemalla

Yhteisöt

Mä olen aina ollut vähän kateellinen muille sosiaalisille ihmisille.
Koulussa ja työelämässä mä olin vähän kateellinen tupakoitsijoille, jotka sai jatkuvasti käydä tauoilla, jossa kaikki höpisi keskenään ihan kaikenlaisten ihmisten kanssa. Tupakoitsijoilla on helpommin paljon sosiaalisempi elämä, ja minä joka en polta, istuin kahvihuoneessa kun muut oli ulkona röökillä.

Nyt lasten myötä mä vältin tosi pitkään asukaspuistoja tms, koska olen tosi ujo, ja hirvitti ajatus ringissä seisovista äideistä, äideistä jotka kaikki mukamas tuntevat toisensa ja minä en. Nyt Korsoon muuton jälkeen olen uskaltautunut asukaspuistoon, varsinkin kun Miki aloitti kerhon sielä viime syksynä. Silti en vieläkään ole kovinkaan paljon tekemisissä muiden mammojen kanssa vaikka sielä ihan kivaa porukkaa onkin.

Mutta eilen tajusin yhden asian. Mulla on koira, ja koira tuo ihan vahingossa sosiaalisuutta enemmän kuin olisin ikinä uskonut. Eilenkin käveltiin koirapuistoon, niin sielä kun koirat juoksi hiki hatussa ympyrää, meidät otettiin heti vastaan kyselemällä rodusta, kertomalla koirajuttuja. Koiraihmiset on ihan kuin ne työelämän tupakoitsijat! Koirista on helppo jutella ja yleensä koiraihmiset on aika rentoja. Mäkin olen koirapuistossa nähnyt vaikka minkälaista porukkaa ja kaikkien kanssa tulee aina vaihdettua edes pari sanaa.

Se on oikeastaan ihan kivaa. Mulla on paljon läheisiä ihmisiä ympärillä, en ole erakko sentään, mutta vieraita ihmisiä vähän kammoan. Enkä toisaalta jaksa mitään kauhean isoja ihmismääriä vaikka mun mielestä onkin kivaa kun esim meille tulee tupa täyteen läheisiä. Sen takia olenkin tyytyväinen että mulla on ylisosiaalinen mies joka pystyy helposti keskustelemaan kenen kanssa vaan, ja voin itse vähän ”piiloutua miehen taakse”. Raahaan hänet aina mukaan vieraisiin paikkoihin, koulutuksiin tms, tai jos pitää soittaa pizzatilaus tai muuten puhua vieraalle niin aina pistän miehen hoitamaan sen. Outoa, mä tiedän. Tai no, ujot ihmiset ehkä ymmärtää mua.:)

Mulla on myös yksi yhteisöihin liittyvä haave ollut jo pitkään. Mä haluaisin aloittaa meillä käsityökerhon. Nyt ajattelinkin vihdoin vähän sohaista kepillä jäätä ja kysyä teiltä, olisiko kukaan kiinnostunut liittymään? Olen vähän miettinyt että vaikka syksyllä alkaisi esim kerran kuussa toimiva kerho, jossa noin 8-10 henkilöä istuisi meidän ison ruokapöydän ääreen, jokainen toisi jotain syötävää ehkä, keitettäisiin kahvit ja kukin tekisi omia ompelujuttujaan, virkaten, kutoen, miten vaan. Olisi niin kivaa!:)
Joten jos olet kiinnostunut, niin laitahan viestiä tänne, facebookiin tai sähköpostiin. Kyseessä ei ole siis vielä mikään varaus, mä vaan haluan vähän selvitellä onko kiinnostuneita ja harkitsen sitten ryhdynkö asiaan, vai onko mulla liian kiire kun on tätä kaikkea muutakin.
Mielenkiinnolla odotan mitä sanotte.:)

-Henna-

Ps. Aloitin taas virkaten uuden värikkään tilkkupeiton. Novitan 7 veljeksistä on tullut ihania kevätvärejä joita aion siinä käyttää. Muutenkin suosin 7 veikkaa koska se on lämmin hyvä lanka joka on helposti saatavilla.

Kommentit (41)

  1. Heli

    Toi sun idea on tosi kiva. Mä olen kyllä liian kaukana tapaamisiin, enkä kyllä toisaalta ole edes mikään käsityöihminen. Mutta toivon kovasti, että saat kasattua kivan porukan!

    Mä olen kauheen sosiaalinen ihminen, juttelen ventovieraillekin helposti ja mä olen aina meillä se joka hoitaa soitettavat asiat jne. Mutta olen huomannut, että isot porukat ei ole mun juttu kuitenkaan. Mä tykkään jutella kaksin, välillä se kolmaskin on jo liikaa… huomaan, että jään tarkoituksella vähän niin kuin ulos porukasta silloin, tunnen tosi helposti sellasta "kuka ei kuulu joukkoon"-fiilistä. Jotenkin tosi hassua, koska kuitenkin todella olen sosiaalinen.

    • hennaasemalta

      Kiitos, mäkin toivon, vaikka kyllähän tässä jo muutama halukas ilmaantuikin!:) Mä olen oikeasti vähän kade sun kaltaisille ihmisille ja mä viihdyn ihan kauhean hyvin sellaisten ihmisten seurassa jotka puhuu paljon. (Paitsi en niiden jotka ei sit anna puheenvuoroa muille ollenkaan…) Aika hassua kyllä että noinkin voi sitten kuitenkin sosiaalisillekin ihmisille käydä, mistähän se johtuu…?

  2. KatriA

    Minä olisin myös kiinnostunut tämänkaltaisista tapaamisista.

    Terkkuja radan toiselta puolen 😉

    • hennaasemalta

      Pistä mulle sähköpostia jos et ole jo pistänyt!:) Kiitos.:)

  3. simu

    Nythän taitaa jo kohta olla liikaa osallistujia, mutta kyllä minäkin, jos vaikka saisi puserontekeleen valmiiksi, ollut jo tekeillä 3-vuotta.

    • hennaasemalta

      Laitahan sähköpostia mulle jos et jo ole laittanut, kohta alkaa ryhmä olemaan täynnä!

  4. Anonyymi

    Ilmoittaudun kässäkerhoon. Aivan mahtava idea! Onnea muihinkin hankkeisiin: talon ulkomaalaukseen, pihatöihin ja kirppikseen. Korsossa tarvitaan kaltaisiasi positiivisia innostajia!
    Jossu

    • hennaasemalta

      Sama viesti sullekin, pistähän sähköpostia mulle! Yllättävän moni olikin kiinnostunut ja ryhmä on kohta täynnä, nyt täytyy olla nopea!:)
      Kiitos kovasti!:)

  5. Anonyymi

    ihana idea. Itsellä ei nuo kädentyöt oikein harmikseni luonnistu, muuten tulisin mielelläni. Mutta toivottavasti joskus törmätään puistossa kun näköjään samassa käydään. Juttua riittäis varmaan ainakin näistä loppu-elämän remonteista johon se meidänkin kaikki vapaa-aika täällä radan toisella puolen nykyään kuluu 🙂

    Riikka

    • hennaasemalta

      No joo, ehkä me sitten puistossa törmätään!:) Me ollaan sielä ainakin kaikki ma ja to iltapäivät kun Mikillä kerhoa. Huomenna taidetaan mennä jo aikaisemmin sinne ulkoilemaan.:)
      Heh, no remontista tosiaan ainakin juttua riittää!:D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *