Viikonlopun touhuja

Kylläpäs meillä on tehokas sekä myös turhauttava viikonloppu takana. Onneksi käteen jäi kuitenkin pääosin hyvä fiilis menneestä viikonlopusta.

Perjantai mulla meni lähinnä torkkuessa, vaikka sanoin Samin tullessa töistä, että tänään tapetoidaan. No ei tapetoitu, minä nukahdin sohvalle ja menin ajoissa sänkyyn. Tämä väsymys on aikamoista tällä hetkellä.
Lauantaina alkoi kuitenkin tapahtua. Miki sai kaverin seurakseen koko päiväksi, joten me saatiin rauhassa jatkaa keskeneräisyyksiä. Mies purki ulkona maalaustelineet, ei näillä keleillä meinaan enää maalata. Vähän ikävästi jäi kesken maalaushommat, mutta ei ensi kesäksi jäänyt enää hirveästi hommaa.
Lisäksi kasattiin ja pilkottiin polttopuita, joita tosin tarvii pilkkoa vielä paljon lisää. Jotenkin tänä talvena olen erityisen tarkka näissä lämmityshommissa kun vauva tulee taloon. Eli ei kiitos palelua, ja halot pitäisi olla mahdollisimman helppo hakea sisään.  
Muutenkin kauniissa säässä oli mukava laittaa pihaa kuntoon. Nyppiä kuollutta kasvia pois, keräillä pihakalusteita varastoon jne. Mies oli ahkerana, mä yritin auttaa puhisten perässä. Lähinnä se taisi kyllä herättää hilpeyttä miehessä. Kauhea yritys ja puhina, mutta mitään ei oikein tapahdu.

Loppupäivä laitettiinkin sitten tapettia mun huoneessa, ja homma jatkui vielä sunnuntaina. Pääosin saatiinkin homma tehtyä, mutta homma jäi kesken kahdesta syystä. Ensinnäkin 2,5 rullaa menee palautukseen, tosi huonoa laatua saatiin. Toiseksi, viimeisellä seinällä on jälleen pesuallas joka piti purkaa ennen tapetoinnin jatkamista. Mies sen jo ripeästi purkikin, mutta uutta tapettia tuskin ihan hetkeen saadaan.
Toisaalta, ei sillä ole niin kiirekään kun tuota lattiaa joutuu vielä työstämään pitkään. En tiedä miten ikinä saamme sen kuntoon. Pieniä nauloja, mattoliimaa ja maalia on hirveästi, ja muutenkin lattian pinta on aika huonossa kunnossa. Eli tekemistä riittää vielä. Tuohon hommaan kun ei ole olemassa mitään pikaratkaisua, sentti kerrallaan saa rapsutella lattiaa ja lopuksi hioa….

Tapettivalintaan olemme kyllä tyytyväisiä. Tuo harmaapohjainen kielo näyttää kauniilta vihertävänharmaiden ovien ja ikkunalistojen kanssa. Tuleva valkoinen lattia taas tuo raikautta lisää tilaan. Ihan kuin keskellä kukkamerta työskentelisi.

Turhauttavan viikonlopusta teki se, että mulla oli jatkuvasti olo että tänä viikonloppuna lähtee synnytys käyntiin. No ei lähtenyt. Aamuisin heräsin pettyneenä kun ei vieläkään mitään, ja olo oli paikoitellen vähän kummallinen. No, varmaan lähinnä siksi koska tuli tehtyä kaikkea tavallista enemmän. Mä olen vain niin kypsä jo, lokakuun lopussa meillä on vauva jokatapauksessa, mutta aina nämä vikat viikot sitä on ihan kauhean malttamaton ja turhautunut. Varmasti sekin vaikuttaa, että ei jaksa mitään, ja vain istuu ja odottaa. Yritän puhua itselleni että hyvä kun ehditään vähän vielä remppaa tehdä, käsitöitä tehdä loppuun ja vielä hetken saan olla ihan itseksenikin.
Vauvan villapöksytkin odottaa päättelyä ja lisää pitäisi tehdä.

Joo joo, ainahan sitä olisi jotain, mutta en mä jaksa enää oottaa! Mä olen huono tällaisessa kun en saa puuttua aikatauluun… Vauvalla on oma salainen aikataulunsa, ja mä joudun tyytyä siihen. Ei sovi mulle se, mutta siihen nyt vaan on tyydyttävä. Vielä siis hetken saadaan odotella.

-Henna-