Uupunut

Tiedättekö, mä olen nyt toista päivää yrittänyt ihan väkisin pakottaa itseni relaamaan. On oikeasti aika kamalaa huomata miten vaikeaa se mulle nykyään on. Mä olen aina pitänyt itseäni jotenkin laiskana ja kaikkea muuta kuin yrittäjähenkisenä ihmisenä. Yhtäkkiä olenkin herännyt tilanteesta että teen jatkuvasti töitä ja tuhat rautaa on tulessa, enkä osaa millään rentoutua. Niinkuin oikeasti rentoutua ja nollata päätäni.

Mähän olen tämän viikon ollut “lomalla”. Viime viikon aloin olla jo tosi lopussa, ja viikko vielä huipentui isoon kesätapahtumaan jonka järjestäminen ei ikinä ole mikään pikkujuttu. Maanantai meni vielä kaikenlaista hommaa hoitaen, oli tilauksia, viime hetken asiakkaita, jne. Tiistaina vielä pakkailua, pyykkäilyä ja kodin siistimistä ennen kuin lähdettiin ruotsinristeilylle perheen kesken illalla. Tuollaiset pienetkin reissut on ihan kivoja, mutta ei ne ikinä ihan ongelmitta suju. On perheriitaa, on pienimmän lapsen kiukuttelua, älyttömästi kävelyä ja pahoinvointia keinuvassa laivassa. Reissu oli kiva, mutta ei sitä nyt kovin rennoksi voi kutsua. Loppuviikoksi piti mennä vielä mökille, että jos sielä luonnon rauhassa saisin edes vähän nollattua päätä.

Eipä tämä perinteinen juhannussää kuitenkaan houkutellut lähtemään, vaan jäätiin kotiin. Olen nyt vuorokauden taistellut itseni kanssa että en tekisi mitään ylimääräistä. En ajattelisi töitä, tekisin vain pakolliset kotisiivoukset ja pyykkäykset. Katsoisin vaan leffoja, neuloisin ja söisin herkkuja. Voi jessus on ollut vaikeaa. Ajatukset palaa jatkuvasti johonkin työjuttuun, tekisi mieli tehdä vähän sitä sun tätä. Huono keli ja pakollinen sisälläolo taas tahtoo sanoa että siivoa nyt kunnolla tämä kämppä kun kerrankin ehtii. Tehtävälista vaan nakuttaa ja nakuttaa takaraivossa. Se loputon tehtävälista joka ei pääty koskaan.

Mutta sen sijaan olen pakottanut itseni sohvalle leffojen ja sarjojen ääreen. Tunnen itseni, ja näen itsessäni henkiset uupumisen merkit. Kuten se, että mikään ei oikein tunnu miltään, eikä mikään huvita. Mun on pakko levätä nyt, varsinkin kun syksy tulee olemaan todella kiireinen. Tiedän myös sen, että kun saan itseni hetkeksi eroon töistä, saan nopeasti voimaa nollaamisesta ja alan toimia taas paljon energisemmin ja inspiroidun asioista uudella tavalla. Sitten sitä jaksaakin taas paljon paremmin.

Tosin, tällä hetkellä tuntuu ettei tämä juhannuksen nollaaminen paljoakaan auta, mutta sitten täytyy osata ottaa lomaa myös heinäkuussa. Ehkä mä pakotan tämän perheeni mökille ilman mua jossain vaiheessa, jotta kerrankin saisin olla ihan yksin. Koska jos mä olen uupunut, ei kukaan muukaan voi hyvin, me äidit kun ollaan se perheen voimavara. Me ollaan niitä jotka pitää langat kasassa ja homman pyörimässä.

Nyt mä palaan leffojen pariin, relaan. Ens viikko on kuitenkin taas touhua täynnä. Mm. juhlitaan sitä että meidän hoitotyttö on ollut meillä jo vuoden. Siis VUODEN. Time flies…

 

Rentouttavaa juhannusta siis itse kullekin! Relatkaa. <3

 

-Henna-

 

Ps. Kuvat ei todellakaan ole tältä päivältä. Täällä voi vaan haaveilla tuollaisesta siisteydestä. (En kuitenkaan ala siivoamaan, EN. )

ihmiset perhe-ja-suhteet
Kommentit (6)
  1. Ikävää, että olet uupunut, mutta on tosi hienoa että osaat tunnistaa ja sanoittaa sitä. Kuulostaa myös siltä, että sinulla on riittävästi itsetuntemusta ja keinoja hoitaa itseäsi ja tilannetta. Lämmintä myötätuntoa ja tsemppiä täältä äitikollegalta!

    1. hennaasemalta
      24.6.2018, 11:52

      Kiitos! Joo mä olen kanssa siitä iloinen että tunnistan aika hyvin että mitä mieli ja kroppa kaipaa. Hassua vain ollut huomata miten kivatkin tekemiset väsyttää. Ehkä näin introverttina ne väsyttää vielä herkemmin kun vastapainoksi kaikelle kivalle pitäisi saada myös rauhaa ja hiljaisuutta.

  2. Paras neuvo jonka olen saanut äidiltäni: kun sinulla alkaa olemaan tylsää, olet rentoutunut tarpeeksi paljon 🙂 On siis oikein hyvä joskus rauhoittua ja odotella tylsistymistä, koska se kertoo että on ehtinyt levätä riittävästi myös henkisesti. Olen todella aktiivinen ihminen, joten reuhoittumista olen ihan harjoitellut tietoisesti. Töissä se on hiljainen hetki vessassa (muutakaan paikkaa ei ole), kotona joogahetki tai ulkona haahuilu (huom. Ei reippailu lenkki). Jännityn myös liian jännistä tvsarjoista, elokuvista tai kirjoista. Siksi saatan lukea lastenkirjoja tai katsoa disney elokuvia rentoutuakseni 😀 Keinot ovat monet! Leppoisaa lomaa sinulle!<3

    1. hennaasemalta
      25.6.2018, 22:51

      Toi on muuten totta. Nykypäivänä saa muuten ihan tietoisesti hakea sitä “tylsistymistä” koska joka hetkeen voi napata puhelimen käteen jolla täyttää tylsät hetket töitä tehden tai vaikka pelaten. Eikä silloin rentoudu samallailla.
      Kiitos paljon. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *