Tunnelmavaloja ja joulutähdet

Tänään saatiin laitettua joulutähdet ikkunaan, ja vähän muutenkin tunnelmavaloja. Pojat halusi myös omat kuusensa omiin huoneisiin. Niistä ei nyt tullut otettua kuvia, mutta ne on meidän perinteiset valkoiset pikkukuuset. Niistä on jostain syystä tullut mun yksi suosikki joulukoriste. Ovat niin söpöjä.

Joulukuusista tuli mieleen. Mun äiti heitti eilen ilmoille, että mitenköhän meidän kuusen käy tänä vuonna kun meillä on kissanpentu talossa. Jaa-a…Oliverhan siis kaatoi just toissayönä tuon meidän ison palmun olohuoneessa. Joten yksi kuusikin kaatuu helposti. Vähän hirvittää jo valmiiksi…

Vähän tuossa joulutavaroita ullakolta kaivaessa mietin, mitähän sitä tänä vuonna laittaisi esille. Tuntuu että suurinosa krääsästä jäi laatikoihin. En vaan jaksa niitä nyt levitellä ympäriinsä. Mulle riittää tunnelmavalot, kynttilät, joulutyynyt ja omat joulukupit. Sekä tietty joulun kukat ja kuusi. Joten muuta en enää tähän oikeastaan lisää kuin joulutyynyt ja sen kuusen.

Meillä on ensi viikon sunnuntaina klo 11-15 myös meidän kahvila-myymälän joulun avajaiset, joten siinäkin riittää tekemistä kun sen puolen asustaa jouluun. Ajattelinkin viedä sinne joulukoristeita joita en kotiin laita.

Tänä vuonna ostetaan perinteisesti yksi uusi joulukoriste kuuseen. Lisäksi haluaisin jostain löytää pähkinänsärkinän koristeeksi. Siis sellaisen puisen pähkinänsärkijähahmon. Tiedättekö? Jos olet jossain sellaisen nähnyt, saa vinkata!

Tavattiin muuten eilen meidän Kenen kotona?-ohjelmasta tuttujen tyyppien kanssa. Minähän olin siis ohjelman ekalla kaudella jaksossa 9 kolmen muun naisen kanssa. Me ollaan nyt pari kertaa sen jälkeen nähty. Ensin Outilla, ja nyt eilen Pialla. Ensi kerralla sitten Helille ja lopuksi mun luo. Istuttiin iltaa ja höpöteltiin kaikkea yrittäjyydestä, (kaikki ollaan yrittäjiä) eläimistä, kodeista jne.

Yksi aihe mikä tuli esiin, on tämä vuodenaika. Pian kanssa todettiin että osataan kyllä nauttiakin tästä ajasta. Kun voi polttaa kynttilöitä, kääriytyä vilttiin ja katsoa vaikka Netflixiä. Kyllä mä olen niin kotihiiri että nautin tästä. Toki pimeys masentaa ja olisi ihana päästä pari kertaa vuodessa käymään etelässä. Osaan silti myös nauttia tästä, ja se on hyvä. Kun ei tuo sää valittamalla parane. Eikä olokaan sillä parane. Sitäpaitsi, reilun kuukauden päästä alkaa taas päivä pitenemään.

Tammikuu on mulle se haastavin kuukausi, marraskuu menee vielä ihan kivasti, ja joulukuu. Kiitos just tunnelmoinnin ja joulun.

Nyt mä meen hakemaan teetä ja käynnistän sen Netflixin.

Kivaa alkavaa viikkoa!