Toivepostaus: Kodin muutos ja tehdyt remontit osa 1. sisällä

Vihdoin ehdin etsiä vanhoja kuvia, ja kirjoittaa postauksen jota on toivottu. Varmaan ihan mielenkiintoinen muutenkin uusille lukijoille. Käyn nimittäin vähän läpi remontteja, joita ollaan täällä tehty vuoden 2011 alusta, jolloin tänne muutettiin.

Kuvia hain blogista ja vähän sieltä täältä, joten ne on valitettavasti laadultaan ja kooltaan ja myös ajankohdaltaan vähän mitä sattuu, mutta kyllähän niistä silti näkee muutoksen, ja se on pääasia.

Kun me vuonna 2010 talvella ajettiin puoliksi vitsillä tämän silloisen kummitustalon pihalle tutustumaan, tuntui heti kuin oltaisi ajettu kotiin. Talo oli kaameassa kunnossa, mutta me näimme kaiken sen lian ja tagien alta talon mahdollisuudet. Kauniit ikkunat, pönttöuunit, isot tilat ja korkeat huoneet oikein huusivat sisustajaa paikalle. Oli aikamoista vääntöä saada laina pankista näin erikoiselle kohteelle. Hintakin oli aluksi meille ihan liian korkea, ja kaikki tutut olivat tosi epäluuloisia tästä hulluudesta (ei ihme) mutta me pidimme päämme ja taistelimme. Lopulta talo oli meidän.

Lopulta 2011 tammikuussa muutettiin talon pohjoispäätyyn pienempään huoneistoon, jossa oli jo keittiö. Seinät oli täynnä graffiteja, oli likaista ja ikkunat rikki ja naulattu umpeen. Lattia oli kuitenkin lian alta kaunis ja keittiö toimi. Pienet kuvat tuossa lopussa ovat sieltä puolen taloa. Näytti aika hurjalta, eikö?

Parissa viikossa siivosimme asunnon, teetätimme ikkunakorjaukset muualla ja maalasimme seinät valkoiseksi. Tuolla toisella puolen asuimme reilun vuoden. Sieläkin tuli jo sisusteltua ja laitettua paikkoja, vaikka tiesimmekin asuvamme siinä vain alkuun.

Samalla kun asuimme pienemmässä huoneistossa, teimme remppaa tällä toisella puolen kaikki vapaa-ajat. Toinen vahti lapsia, toinen teki hommia. Kunnes sitten elokuussa 2012 muutimme tälle puolen, kun keittiö, olohuone ja pienempi lastenhuone oli asumiskunnossa. Miki ja hoitolapset muuttivat pieneen lastenhuoneeseen ja me aikuiset laitoimme sängyn olohuoneeseen. Siitä sitten huone kerrallaan valmistui makuuhuone, Mikinhuone, vessat, toinen pikkueteinen ja mun työhuone. Aula ja Samin työhuone ovat vieläkin kesken. (Tämä työtahtimme on hidastunut totaalisesti alku-ajoista…)

Mitä me ollaan sitten tehty? Koko talossa on muistaakseni noin parisataa pientä ikkunaruutua, joista ainakin puolet oli rikki. Pienemmän huoneiston lasit teetettiin mutta muutoin Sami korjasi kaikkiin lasit. Lisäksi ollaan revitty muovimatot, hiottu ja maalattu lattiat, tapetoitu seinät, rakennettu keittiö, hiottu ja maalattu sisäkatot, tehty puolipaneelit melkein joka huoneeseen… Mitäs vielä? Kaakeloitu ja asennettu pesualtaita melkein joka huoneessa, vedetty avustuksella sähköjä, maalattu pönttöuunit… Kaikkea mahdollista mitä ei edes muista. Pintaremonttia kuitenkin pääosin, lattioita ei ole tarvinnut purkaa tms, onneksi. Sami on hoitanut “miehisemmät hommat” ja minä hionnut ja maalannut ja yhdessä ollaan tapetoitu. Välillä ollaan oltu niiiiin toistemme kurkussa, välillä ollut mukavaakin tehdä yhdessä sulassa sovussa hommia. Pääosin on ollut kyllä aikamoista tasapainottelua niin ajan, jaksamisen kuin lastenkin hoidon kanssa. Meillä kun kaikki nuo vuodet oli lisäksi 1-2 hoitolasta melkein aina.

Kuvista vielä. Ekassa kuvassa Mikin huone. Huone oli ennen meitä eläinlääkäriaseman taukotila, sielä oli pieni keittiönurkkaus. Sami rakensi sinne ison lasinleikkauspöydän jossa leikkasi lasia ja kunnosti ikkunat. Kun ikkunat oli tehty, huone rempattiin Mikin omaksi huoneeksi. Näkyvän työn lisäksi meillä on ollut paljon tuollaista lisätyötä, kuten tuon pöydän rakennus ja purku. Toisessa kuvassa Nestorin huone nyt, heti rempan jälkeen sekä sellaisena kuin se oli kun tänne tultiin. Huone oli aiemmin jonkinlainen operaatiohuone ja sielä oli tuollainen metallinen pesuallas-kaappi jonka myimme pois.

Kolmas kuvasarja on keittiöstä. Se oli kyllä jotenkin karuin tila täällä. Miki pelkäsi tuota naamaa seinässä, huone oli ankea ja pimeä. Tunnelma muuttui järisyttävän paljon, oli niin hieno fiilis kaivaa lautalattioita esille ja repiä tuo naama pois seinältä. Sekä varsinkin kaivaa ikkunat esille. Kun ikkunat oli alunperin peitetty, ja viimein pääsimme niitä availemaan huone kerrallaan, se sisälle tulvivan valon määrä oli huikea. Niitä hetkiä jotka muistaa ikuisesti.

Seuraavana olohuone ja sen alla makuuhuone. Muissa huoneissa ei ollut tageja juurikaan, mutta hommaa silti paljon. Makkarin jälkeen-kuvatkin on itseasiassa melko vanhoja jo ja sielä on huonekalut muuttanut paikkaa.

Muutos on aika huikea, mutta niinhän se taitaa olla kaikilla jotka muuttavat vanhan talon nykypäivään. Me ollaan iloisia että talo näytti noin karulta eikä muut uskaltanut sitä ostaa, paljon oli kuitenkin kiinnostuneita. Ehkä tämäkin on näitä kohtalon juttuja, talo odotti meitä ja sitä että teemme siitä taas kauniin.

Ensi kerralla kerron vähän mitä talon pihalla ollaan tehty.

Nyt pitää pakottaa itsensä ulos liukastelemaan ja salille. Inhottava sää ollut tänään… Rasittavaa tuo pakkasen ja nollakelin sahailu edestakaisin… Toivottavasti ensi viikolla paranee! Mä niiiin odotan jo kevättä!

-Henna-