Blogit
Koti asemalla

Terveisiä Oskulta, Epulta ja Unto Hermannilta

Juttelin just yksi päivä äitini kanssa siitä, miten ennen kirjoitin tänne hirveästi eläimistämme. Nyt huomaa että vauva on vähän niinkuin vallannut karvaisten poikien paikan ja eläintemme kuulumisia ihan kysellään täällä kun niitä ei muutoin kuulu. Eläinten kanssa on kanssa ollut nyt niin paljon kaikkea mikä on saanut mut helisemään, että sekin varmaan syynä ettei paljon huvita kirjoitella. Kaikesta huolimatta ne on perheenjäseniä, ja vaikka hermo meneekin välillä ihan totaalisesti, niin kyllä ne myös tuo sitä iloa.

 
Meidän kissoilla on selvästi kevättä rinnassa ja ovat niin levottomia että mä meinaan itsekin hyppiä seinillä välillä. Varsinkin Eppu (vaalea) ravaa edes takaisin asunnossa, käy ovella haistelemassa, käy ehkä ulkonakin mutta haluaa heti takaisin sisään jne. Kissat tappelevat keskenään niin että karvat pöllyää ja samalla esineet lentelee ryminällä alas tasoilta. Aamulla ei tiedä uskaltaako ovea avata olohuone/keittiötilaan jossa kissat yönsä viettävät.

Vähän aikaa sitten, oikeastaan koko syksyn, meillä oli isona ongelmana Oskun (musta) kakkiminen ja pissiminen sisälle. Parhaimmillaan sain joka päivä pestä mattoja herran jäljiltä. Olin niin väsynyt tuohon touhuun. Vastasyntynyt talossa ja kissakin protestoi. Ei todellakaan kiinnostanut täällä hehkuttaa kissojen söpöyttä. Yritimme pähkäillä mikä saa herkän kissaherran tekemään tuota. Usein haiseva ylläri odotti vielä kissojen vessan viereisellä matolla. Emme uskoneet vauvan olevan syynä koska kissa ei siitä välitä. Mietimme voiko johtua siitä ettei kissat pääse enää makuuhuoneeseen yöksi. Tai ehkä valtava Osku ei mahdu kannelliseen vessaansa.
Lopulta luin jostain yksinkertaisen vinkin. Kissan vessoja täytyy olla talossa ainakin yhtä monta kuin kissoja on, sekä vessa täytyy sijoittaa vähän piiloon. Ostimme toisen vessan, ja sijoitimme ne uusiin paikkoihin. Ongelmat loppui siihen! Tuli hiukan tyhmä olo, ei sitten aiemmin tajuttu… Tosin kissat kävivät pääosin pihalla tarpeillaan, ja sen vuoksi luulimme että yksi wc riittää.

Mä olen myös täällä blogin puolella harmitellut miten kissat on jatkuvasti olohuoneen divaanilla eikä muut siihen pääse. Ostin testimielessä pojille oman kissakorin johon asetin mustan (Oskun lempiväri) pyyhkeen tyynyksi. Ensin ne eivät edes vilkaisseet petiä. Sitten siirsin korin divaanin taakse, sielä se on hiukan piilossa, mutta niin että sieltä pystyy tarkkailemaan. Lisäksi paikka on lämmin. Osku löysi paikan heti, ja onkin viihtynyt siinä usein vaikka kori onkin meidän jättiläiselle vähän ahdas. Jee, nyt divaani on välillä ihmisillekin vapaa!

Mun huoneen työpöydästä on tullut myös kissojen uusi tarkkailu-lempparipaikka. Eppu myös tykkää kölliä välillä mun huoneen sohvalla, huone kun on niin rauhallinen. Paljon ovat vielä sisällä, ja odottavat mukavampia kelejä.
Osku täyttää loppukuusta 6 vuotta, ja Eppu puolen vuoden päästä myös.

Unto. Voi meidän Untoa. Unto-raukka on jäänyt niin kakkoseksi vauvan tultua taloon, ja olenkin nyt yrittänyt pikkuhiljaa korvata tätä. Meidän kiltti mutta välillä vähän innokas koira on todella tottelevainen pääosin mutta edelleen lenkkeily ja yksinolo on ne koiran kompastuskivet. Lenkkeily on parantunut mutta edelleen poika vetää ja hösöttää hihnassa vaikka kaikkea on jo kokeiltu… Yksinolon luulin jo alkavan sujua, kunnes mun Pariisinreissulla koira riehui ihan urakalla.

Mä olen isolla työllä pikkuhiljaa kouluttanut koiraa yksinoloon. Kuljimme pitkään ulos talosta toisesta ovesta jotta koira ei näe lähtöämme. Tämä auttoi täysin ja aloinkin uskaltaa kulkea myös pääovesta. Poissaollessani vannotin että miehen pitää kulkea taas ”takaovesta” poissaollessamme mutta… No eihän se mies asian tärkeyttä uskonut ja koira olikin riehunut oikein urakalla reissuni aikana. Se oli hypännyt paikaltaan aulasta portin toiselle puolelle. Repinyt tavaroita alas, raapinut seiniä ja lattioita, hyppinyt sängyllä jne. Vaikka itse en onneksi ollut kaaosta näkemässä, ei kotiinpaluu ollut kovin mieluisa kun nyt mm. olohuoneen tapetoidussa seinässä on reikä. Nyt sitten aloitettiin koulutus alusta ja kuljetaan taas toisesta ovesta joka päivä. (Mieskään ei ole ollut oikein mun suosiossa tämän jälkeen. Oppikohan se vieläkään…?)

Mitä taas tulee eläimiin ja vauvaan. Kissat ei välitä pätkääkään Nestorista. Untosta taas on kiva nuolla puhtaaksi vauvan maitoinen suu, ja siinä se. Lapset ja elukat pötköttää lattialla ja mä odotan mielenkiinnolla Nestorin ryömimisvaihetta. Mitenhän usein saan imuroida jotta ympäriinsä ryömivä elävä moppi ei ime vaatteisiinsa miljoonaa karvaa?
En pelkää pitää Nestoria lattialla, mutta varsinkin ruoan perään ryntäävä koira saattaa unohtaa välillä että pikkuinen on lattialla. Yläkuvassa Unto ei ole suojelemassa vauvaa, vaan vahtaa josko äidiltä tippuisi vähän ruokaa. Siksi läheiset tunnelmat lattialla.
Unto osaa kuitenkin hienosti erottaa omat ja vauvan lelut eikä koske kuin omiinsa. Hiukan on kuitenkin koiralle aiheuttanut päänvaivaa vauvan vinkuvat lelut, ja se että äiti lässyttää nykyään vauvalle eikä koiralle. Alussahan koira tuli aina paikalle kun puhuin vauvalle. Unton on täytynyt nyt oppia ettei ole talon vauva enää. Niin ja vauvan lattiaviltit on vauvan paikka, ei Unton.
Nestori seuraa mielenkiinnolla eläinten menoa ja onkin onni että eläimet ovat pieniin lapsiin tottuneet. Kohta kun alkaa ”ryömin/konttaan perässä ja kiskon turkista”-vaihe…

Ostettiin muuten Untolle myös pihalle puiden väliin juoksuvaijeri johon sen saa kiinni. Nyt se pystyy vaijerissa kytkettynä juoksemaan pihalla itsekseenkin, joten ulkoilua tulee paljon enemmän. Ennen se oli puussa kiinni hihnassa mutta sai itsensä siihen aina solmuun, ja lisäksi hihna katkesi. Nyt homma toimii paremmin!

Lopuksi vielä esimerkki Oskun hassuista unipaikoista, niitä meinaan riittää. Mä olen siis myymässä meidän sohvaa, ja kaivoin varastoista sohvan vanhat tyynynpäälliset ja pesin ne ja pinosin odottamaan. Yksi päivä ihmettelin että mihin kissat meni, ja tämä näky odotti keittiössä.
Miten se edes keksii noin hulluja paikkoja? Korkea pino johon se hyvä kun edes mahtuu! Tuleva sohvan ostaja ei voi ainakaan siis olla kissoille allerginen…

-Henna-

Kommentit (13)

  1. Pilviraitti

    Voi mitä karvakavereita! Ihanat nuo viimeisen kuvan kisut. <3

    • hennaasemalta

      🙂 Onhan ne ihania. Välillä ei voi kun nauraa niille kun ei jaksa enää muutakaan… 😀

  2. Tea

    Oletteko kokeilleet koiran eroahdistukseen Adaptil-suihketta tai -pantaa? Meillä kettuterrierin eroahdistukseen tuntui auttavan yksinoloalueen rajaamisen lisäksi myös Adaptilin suihkuttaminen lempimakuupaikalle ennen kotoalähtöä. Koirat osaa kyllä koetella kärsivällisyyttä, meidän tihulainen keksii säännöllisesti yhtä ja toista tyhmyyttä ja tuhmuutta…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *