Blogit
Koti asemalla

Tapetteja

Olin tänään Helsingissä jouluostoksilla ystäväni kanssa.
Samalla reissulla päätin vihdoin käydä Tapettitalossa katselemassa netissä ihailemiani tapetteja. Nämä pikkukuvat kun saattaa antaa täysin väärän kuvan tapetin sävyistä ym.
Moni aiemmin tekemäni tapettivalinta vain varmistui, mutta jotain meni myös vaihtoon.
Mitään en vielä ostanut, ihailin vain. 
Jotkut tapetit olen täällä jo esitellytkin, mutta ei se varmaan haittaa.:)
Makuuhuoneen tapetti Kirsikkapuu oli edelleen ihan selvä juttu. Niin kaunis tapetti, mutta ei liian romanttinen eikä hempeä.
Aulan Wiener-Jugend on myös ihan selvä tapaus.

Olohuone on ollut epävarma. Haluan sinne jotakin melko vaaleaa. Vaihtoehdoista lemppari on ollut vasemman kuvan Lintu sininen. Kyseinen tapetti vaaleana oli vain liian kimaltava ja tuo ruskea ehkä liian tumma. Ihastuin kuitenkin tuohon toiseen tapettiin, Oratuomeen, joka on olohuoneeseen sopivaa tyyliä, ja värimaailma on vaalea ja yksinkertainen. Ei kuitenkaan liian romanttinen myöskään. Tuo kuvio ei ole kovin iso, kuvion korkeus on noin 10-15 cm. Tähän kyllä ihastuin!

 Mikin huone on isoin ongelma. Onneksi ei tarvitse vielä päättää. Olen nyt ihastunut ajatukseen että seinä olisi ylhäältä keltainen, alhaalla valkoinen paneeli. Huonekalut musta-valkoista. Kaavailemani Atomi (vasen) oli pettymys mutta ihastuin tuohon pikkukuvioiseen Karpalonkukkaan. Tuo tummansininen oli myös upea, tapetin kyljessä oli kuva jossa moderneja valkoisia juttuja seinällä tuon tapetin kanssa, näytti todella raikkaalta ja kivalta. Toisaalta, se keltainen on jämähtänyt mun päähän ja sopisi myös mahdollisille tyttöasukkaille jos huonejärjestys muuttuu/perhe kasvaa. Toisaalta tuo keltainen oli ehkä vähän turhan ruskeankeltainen… Entä jos kyllästyn keltaiseen, jos se onkin vain mun tämän hetken juttu? Hmm…Miki itse piti tosin sinisestä eniten… Keskimmäinen silti mun lemppari tällä hetkellä.

 Tykkään myös kovasti tästä liilasta hyasintista, niin kuin sinisestäkin. Tätä voisin laittaa toiseen pikkueteiseen/molempiin pikkueteisiin/vessaan. Johonkin tätä tai sinistä varmaan tulee.

Nämä kaksi ei ehkä tule mihinkään, mutta näytän silti. Tuo ruskea Silvia on jotenkin suloinen, sopisi myös johonkin lastenhuoneeseen, mutta ei ehkä ole meidän talon juttu.
Rantakukasta tulee jostain syystä mulla ihan hirmu vahvasti mun mummin makuuhuone mieleen. Siksi siitä tulee jotenkin kodikas tunne. En tiedä miksi näin, olisiko mummilla joskus ollut jotain vastaavaa tapetissa/verhoissa tms?

Tällaisia ajatuksia.
Kyllä oli taas niin ”lapsi karkkikaupassa”-fiilis tuossa liikkeessä. Monta ihanaa tapettia löytyi!
Mun omaan huoneeseen ja Samin huoneeseen ei mitään tietoa että mitä tulee, onneksi ne ovatkin viimeiset huoneet mitä joskus laitetaan. Sami tosin sanoo ettei halua mitään, mua taas houkuttaisi tehdä siitäkin huoneesta kiva, vaikka onkin täynnä tietokoneen osia ym. Tekisin sellaisen kodikkaan miehekkään huoneen jossa nahkatuoli ym. Toisaalta sitä tietokonerojua on ihan hirveästi, eikä mies ole kovin siistiä ja huolehtivaa sorttia, vaan kaikki aina levällään. Meneekö sielä sitten tapetit sun muut hukkaan…
Mietittävää riittää. Kiva!:)

(Tapetit järjestyksessä: kirsikkapuu, wiener-jugend, lintu sininen, oratuomi, metsätähti, lumikide, atomi, karpalonkukka, karpalonkukka, hyasintti, silvia ja rantakukka. Kaikki tapettitalosta)

-Henna-

Ps. Ensimmäinen lumiukko seisoo jo meillä pihassa.:)

Kommentit (8)

  1. Kirsi

    Blogissani olisi sinulle jotain:) Hyvää Joulua!

  2. VILLAKÖLHIN PIHAMAA

    Lumikide on mun suosikki noista olohuoneen vaihtoehdoista 🙂

  3. Anonyymi

    Kauniita tapetteja, todellakin!

    Vielä edelliseen postaukseesi liittyen pari kommenttia: minusta näitä remonttijuttuja on tosi kiva lukea, haaveita ja suunnitelmiakin vaikkei aina salamannopeasti valmista tulosta olekaan. Ja ihan kuvausta perusarjesta lasten kanssa myös. Itse en jaksa enää lukea lastenvaateblogeja tms. blogeja, jossa aina esitellään mitä uutta ja hienoa on nyt ostettu ja hankittu.

    Toinen kommentti, tunnistin niin meidän esikoispojan tuosta teidän pojan kiinnostuksesta kirjaimiin. Meillä poika oppi kolmevuotiaana jo kaikki kirjaimet ja viisi vuotiaana lukemaan, ja kaikki ihan omasta kiinnostuksestaan. Nyt 6-vuotiaana eskarilaisena lukee aku ankkoja ja risto räppääjiä, välillä jaksaa jopa pikkuveljelleen lukea jotain. Pikkuveljeä taas kiinnostaa ihan muut jutut. Eli jos on kiinnostusta niin ilman muuta kannattaa kannustaa ja yhdessä tutustua kirjaimiin ja sanoihin!

    Johanna

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *