Tänään…
Sori vaan kaikki “ei kissaihmiset” mutta mä en voi olla kuvaamatta meidän kissoja koko ajan.:) Eilen olisin halunnut ottaa videonkin Oskusta joka tapansa mukaan makasi selällään tassut ojossa olohuneen lattialla, lasten keinun alla. Kuitenkin, kuin aavistaen pahan, poika pomppasi ylös just kun kaivoin kameran esiin.
No, en tullut kissoista kirjoittamaan.
Me aloitettiin tänään olohuoneen muovimaton repiminen. Hymy huulilla päästiin kaivamaan esiin jälleen kaunis puulattia. Päästiin tosin vasta ihan alkuun, miehellä on käsi niin rikki ettei pystytty repimistä jatkamaan. (joku työstä tullut venähdys vain) Muutenkin melko jännittävää puuhaa tuo muovimaton poisto, koska siinä pitää olla niiiiin varovainen jotta puuta kuoriutuisi lankusta mahdollisimman vähän mukana. Muutoin lankut ovat toistaiseksi ainakin todella hyvässä kunnossa ja tiiviisti toisissaan.
Mä olen myös korjaillut talvivaatteita jo pois. Ihana tunne saada nuo kamalat tilaa vievät toppavaatteet pois. Ainoa ikävä puoli on, että huomaan Mikin hauskan ja värikkään haalarin olevan niin pieni ettei varmaankaan mahdu pojalle enää ensi talvena…Samoin talvikengät. Pojan kesävaatteita katsellessa myös niistä on iso osa jo liian pieniä ja pitäisi hankkia uusia. Kallista tuo lapsen kasvaminen…
Varasin myös pojalle 4-vuotisneuvolan ja pojan kutsut Supersankarisyntymäpäiville pistettiin postiin loppuviikolla. Meillä pojan synttärit on vuoden isoin juhla, samalle se on tekosyy saada sukulaiset ja läheiset kokoon, ja tavallaan kevään juhlistusta myös. Kyllä poika niitä odottaakin innolla!:) Vuosi sitten vietimme samalla tupareita. Nyt olisin toivonut pääsevämme viettämään tupareita toiselle puolelle, mutta eipä tule onnistumaan, harmi kyllä. Ehkä sitten vuoden päästä kun olemme saaneet enemmänkin huoneita valmiiksi.
Mietin tuossa myös että olisi kiva saada mieskin jotenkin mukaan tänne blogiin. Kuitenkin paljon kirjoittelen remontista jossa mies tekee eniten hommia. En vielä ole ratkaissut miten miehen saisi mukaan. En halua että hän kirjoittaa tänne omia postauksia koska se muuttaisi tavallaan koko blogia, eikä hänkään kyllä halua. Omaa remppablogiakaan hän ei varmasti jaksa kirjoittaa. Ehkä hän voisi aktiivisemmin vastailla täällä remppajuttuihin tms. Katsotaan…:)
-Henna-
Pakko tarttua tuohon talvivaatekohttan ja kysyä, että oletteko olleet tyytyväisiä raitahaalariin? Mä just väänsin kättä Cupcake-haalarista, joka hajosi käsiin lyhyen käytön jälkeen. Eivät meinanneet antaa kunnon hyvitystä, KOSKA puku oli ostettu jo syksyllä. Kerroin, et poika käytti alkutalvesta aiempaa pukua, ja et eihän homma voi mennä niin ettei kukaan voisi hankkia pukua etukäteen varastoon. Onneksi agentti lopulta ymmärsi tilanteen ja hoiti hyvityksasian hyvällä asenteella, toisin kuin Kukkuukids mistä puvun ostin…
Tulipas tarinat! Mut joo, lasten synttäreiden suunnittelu on huippua! Odotan innolla juttua niistä!
Pistä vaan kissin kuvia, kyllä niitä kelpaa katsella 😉
Mulla on sama ongelma tämän blogin kirjoittamisen kanssa, että isäntä tekee melkein kaiken, muttei koskaan kirjoita/kommentoi mitenkään blogille, kyllähän se nuo jutut lukaisee ja saattaa välillä jäädä pitkäksikin aikaa katselemaan vanhoja postauksia ja etenkin kuvia. Mutta eipä tuo halua itse mitään kirjoittaa…
Toisaalta ymmärrettävää kun tuota tekemistä kyllä riittää ihan muutenkin, mulla on enempi aikaa säheltää tällaisen ylimääräisen kanssa.
Meillä on muuten myös esikoisen synttärit näinä päivinä ja se on aina varma kevään merkki 😉 Kyllä se kesä sieltä tulee!