Blogit
Koti asemalla

Syksy on saapunut

 Mistä tietää että syksy on saapunut?
Toki siitä että ulkona alkaa kellertää ja sää viilenee, mutta selkein merkki on kuitenkin kutimet mun kädessä! Mikä tärkeintä, kutimissa syksyn/talven ensimmäinen villasukan alku.
Olenhan mä kesälläkin vähän virkannut, mutta villasukkia ei kesällä todellakaan tule tehtyä.
Kävin tänään ostamassa lisää lankaa virkattuun tilkkupeittoon, ja samalla käteen tarttui tämä hauskan pirteä 7 veljestä raita-lanka. Tarkoitus olisi tehdä tästä itselle pitkät villasukat vaikka mun oranssien kumisaappaiden kaveriksi. Poika kuitenkin käski että ensin pitää tehdä hänelle sukat. Eli niitä tässä nyt ensin väkerrän.:)

Toinen syksyn merkki on tietenkin kynttilät. Iittalan Kivituikut oli kanssa pitkään ”tykkäänkö vai enkö”-listassa. Päätin että tykkään. Tänään kävin Iittalan Outletissa hakemassa vaaleanpunaisen tuikun, 2-laatuisen, mutta halvemman. Ei noissa 2 laatuisissa mitään suuria virheitä ole, joten kelpaa mulle mainiosti!

Kissat ovat taas reissun jälkeen kiehnänneet sylissä ja vieressä ihan urakalla. Säiden viiletessä ei ulkoilukaan houkuta poikia enää niin paljoa, joten pojat makoilee pitkin kämppää kuin laiskat teinit. Näköjään mitä ihmeellisemmät paikat kelpaa, tässä Eppu Mikin junaradalla, luulisi että mukavampiakin paikkoja olisi.:)
Oskulla oli myös kaulassa punkki kun palattiin reissusta. Ties miten kauan ollut, oli ötökkä jo sen verran pulleana…. Pois saatiin, toivottavasti kokonaan.
Niin, ja nappasi tuo meidän Eppu ennen reissua yhtenä yönä yhden meidän gerbiileistä…Vitsi se oli kamalaa! Heräsin yöllä häkin kannen kolinaan (yleensä lastenhuoneen ovet ovat kiinni, en tiedä miksi nyt ei ollut) ja hyppäsin salamana ylös. Katsoin että jaaha, kansi on kiinni eikä kissaa näy, taisi olla väärä hälytys. Meinasin jo palata sänkyyn, mutta päätin tarkastaa vielä olohuoneen. No juu, hirveä hiirimäinen vinkuna sieltä kuului ja Eppu raahasi Pikiä suussaan. Minä huusin ja ja juoksin kissan perässä, mieskin heräsi auttamaan. Gerbiili tippui ja meni paniikissa nurkkaan, kissa ajettiin ulos. Vein gerbiilin häkkiin ja ajattelin että raukka sai varmaan ikuiset traumat. Onneksi kissa ei ehtinyt vielä vahingoittaa pientä…
Seuraavana päivänä gerbiilit juoksivat taas ympäri häkkiä iloisena, eli ei tainnut traumaa jäädä muille kuin minulle…
Vitsin Eppu….Pitää varmaan liimata se kansi siihen häkkiin, piru vie…

-Henna-

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *