Blogit
Koti asemalla

Suru

Mä luulin että mä olisin jo eilen itkenyt itseni tyhjäksi kyynelistä. Taisin olla väärässä.
Mulla on edessä yksi elämäni vaikeimmista postauksista, nimittäin aika hyvästellä meidän Eppu.

Eppu on nimittäin poissa, kissojen taivaassa.

Mä mietin pitkään mitä kirjoittaisin, kirjoitanko mitään. Pakko kuitenkin tehdä Epun arvoinen postaus.

Eppu, meidän kissaveljeksistä nuorempi oli hieno kissa. Viisas, rohkea, elämästä nautiskelija. Eppu oli veljeksistä pienempi mutta esitti olevansa maailman isoin valtias. Se pomotteli Oskua, teki niinkuin tahtoi. Oli oman tiensä kulkija joka silloin tällöin läheisyyttä halutessaan tuli ja otti sen. Häntä ei saanut ottaa syliin eikä määräillä. Hän itse hyppäsi syliin jos halusi.
Eppu kuitenkin nukkui usein veljensäkin kanssa, painivat yhdessä, moikkasi aina Untoa ohi kulkiessaan. Antoi Nestorin paijata ja vähän nippasta hännästäkin. Ei koskaan kiukutellut, ei pissaillut minne sattuu. Se sai mitä halusi ja oli tyytyväinen elämäänsä. Se liikkui tyytyväisenä venytellen tai sähäkästi loikkien paikasta toiseen.
Eppu oli kaunis kissa jolla oli ihana silkkinen turkki. Sekä niin suloiset valkoiset tassut.

Eilen illalla Eppu haettiin lääkäriltä kauniisti laatikkoon käpertyneenä. Osku ja Unto saivat haistellen hyvästellä, ja me saimme silittää vielä kerran kaunista turkkia. Illalla laskimme Epun hautaan omalle pihallemme. Ensi kesänä istutan kukan haudalle.

Enää ei tarvitse asetella Eppua oikealle kipolle ja Oskua vasemmalle. Ei tarvitse vahtia ettei Eppu syö Oskunkin ruokia. Ei ole enää Oskua ja Eppua, ikuisia veljeksiä, on vain Osku yksin. Yksi kuppi, rauhallinen ruokahetki. Ei kissatappeluja, ei Eppua puskemassa jaloissa. Ei Eppua makoilemassa keskellä keittiön lattiaa.

Divaanilla makoileva kerä ei olekaan Eppu, se on pelkkä muisto Epusta. Jäljellä on pelkät vaaleat karvat ja painauma kissasta. Ne karvat joihin meni hermo mutta joiden omistajan ottaisin heti takaisin jos vain saisin.

Eilinen meni sumussa, tänään on jäljellä iso ikävä. Hirveän iso ikävä.

Me rakastetaan sua Eppu.

-Henna-

Eppua jäi kaipaamaan Äippä, Iskä, Miki, Nestori, Unto ja Osku.

Ps. En halua kertoa tarkemmin mitä Epulle kävi, pidetään mielessä vain hyvät muistot, kiitos.

Kommentit (23)

  1. eija

    Osanotto suruunne. Eppu näyttää tosi kauniilta tuossa kuvassa. Meilläkin on kaksi kissaa ja yksi koira. Vaikka ne ovat joskus rasittavia, niin kyllä ne ovat kuitenkin niin ihania. Edellisen koiramme kuoltua itkimme monta päivää. Onneksi kivat muistot lämmittävät, vaikka kyyneleet valuisivatkin.

    • hennaasemalta

      Mä olen viime aikoina väsynyt ihan erityisesti eläintemme kolttosiin ja kaikkeen karvamäärään. Toki ovat rakkaita, mutta jotenkin raskaus ja sen jälkeen tämä Nestorin kiireinen vauvavuosi on vienyt voimat muualle. Kun Eppu kuoli, mietin ensin että annoinko sille rapsutuksia tarpeeksi viimeisillä hetkillä, oliko sillä silti hyvä olla vaikka jäikin hiukan kakkoseksi Nestorin rinnalla…
      Nyt kun yhden kissoista menetti, huomaa ihan erityisesti kuinka rakkaita ne ovat silti.

  2. miia ketunkololla

    Nämä on kyllä lemmikin omistajan niin raskaimpia ja surullisimpia puolia. Me jouduttiin viime viikolla luopumaan juurikin meidän pupusta ja tätä lukiessa tuli kyynel. Kirjoitinkin meidän Millasta ja jotenkaan tunteita ei vain osaa pukea sanoiksi, mutta kirjoittamattakaan ei voinut olla. Jaksamisia ja muuten hyviä hetkiä sinne asemalle.

  3. Taina Liekari

    Voimia! Kyyneleet tuli munkin silmiini.<3

  4. Nova Melina

    Voi kurjuus, nää on aina niin surullisia ja pysäyttäviä kokemuksia. Voimia teille suruun ja ikävään! Onneksi ajan kanssa helpottaa. ♥

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *