Blogit
Koti asemalla

Sunnuntai-fiiliksiä

Harmittaa kun tämä blogi on nyt ollut niin hiljainen. Toki oon ollut nyt kuukauden sisään paljon kipeänäkin, mutta jotenkin on ollut vähän inspiraation puutettakin. Onneksi sitä tietää jo kokemuksesta että näitä tulee ja menee.

Mulla alkaa olla jo flunssa parempaan päin, vaikka en vieläkään voi sanoa olevani terve. Nestorin kanssa vielä niiskutetaan. Sairastellessa kyllä huomaa ihan erityisesti, miten aika vain valuu ohi. Ihan järkyttävää tajuta että ensi viikolla alkaa jo huhtikuu! Vaikka ei sillä, huhtikuu ja kevät on kyllä erittäin odotettuja. Meillä on huhtikuussa myös ruotsinristeilyä ja Mikin 9-vuotissynttärit edessä. Huhtikuussa on myös kevätmessut Messukeskuksessa Helsingissä ja sekin on jotenkin kiva keväänmerkki. Mulla täällä puutarhaideat suhisee päässä, nyt täytyy vain päättää että mitä niistä ehditään toteuttaa.

Meillä meni viikonloppu taas ihan kivasti. Perjantaina oltiin shoppailemassa, käytiin syömässä ja lapset sai kaikkea tarpeellista. Ostettiin pojille myös vihdoin kineettistä hiekkaa. Nestorihan innostui siitä ihan hirveästi. Tosin seuraavana päivänä meni hiekkakin jo tauolle kun pikkumies alkoi heitellä sitä joka paikkaan… Muutoin se on kyllä hauska, kehittävä, monikäyttöinen ja hiekat on helppo imuroida lattioilta.

Eilen käytiin ostamassa Mikille uudet gerbiilit. Meillähän on ollut yhteensä neljä gerbiiliä kun Miki oli pienempi. Silloin remppa oli kiireisimmillään, joten niiden kuoltua ei otettu enää uusia. Nyt Miki on jo moneen kertaan pyytänyt jyrsijää. Puputkin olisi ihania mutta tarvitsee niin paljon tilaa että otettiin nyt gerbiilejä. Huomaa että Miki on nyt isompi ja osaa itsekin siivota häkkiä ja antaa ruokaa. Gerbiilien touhuja on kyllä niin hauska seurata. Niin on kissoistakin. Minnihän tajusi vasta viime yönä niiden läsnäolon, ja viettikin loppuyön gerbiilien terraarion ympärillä pyörien. On kyllä ihme ettei gerbiilit häiriinny siitä, touhusivat vain entiseen tahtiin. Sielä eläinkaupassa oli myös lintuja, ja mun lintukuume ei siitä kyllä helpottanut… Vielä joku päivä ehkä nekin otetaan. Aikamoinen eläintarha meillä siis kohta, haha!

Mun mielestä on kuitenkin ihanaa että lapset saa kasvaa eläinten kanssa. Eläimet opettaa lapsille niin paljon, ja onhan ne vastustuskyvynkin takia hyvä asia. Olen lukenut monesti siitä miten eläimet parantaa vastustuskykyä. Eläimet rauhoittaa, tuo turvaa, ovat kavereita ja lapsi oppii huolehtimaan pienemmistä. Miki huolehtii hyvin nykyään eläinten ruokkimiset ym. Nestori taas leikkii päivittäin Minni-kissan kanssa ja halailee ja pussailee kaikkia joka päivä. Kerran kun haettiin eläinkaupasta kissanruokaa, sielä oli iso musta koira. Nestori totesi vain ”hauva!” ja meni halaamaan itseään paljon isompaa koiraa. Ei ole siis koirapelkoa tuolla naperolla.

Ainoa miinus eläinten kanssa on se, että niitä on hankala jättää jos itse lähtee johonkin reissuun. Onneksi meillä on lähipiirissä hoitajia, mutta on siinä silti aina omat haasteensa. Varsinkin Unton kanssa joka edelleen ahdistuu yksin ollessa. Aina kun ollaan pidempi aika poissa, sen eroahdistus taas pahenee. Vaikka harvoinhan me missään ollaan, mökillekin lähtee koira ja joskus kissatkin mukaan.

On myös ollut kiva huomata miten hyvin Minni on sujahtanut perheeseen. Pian puolivuotias Minni on tainnut sulattaa jopa meidän Osku-kissan sydämen, niin hyvin ne tulee juttuun. Välillä tosin Minni haastaa Oskun painiin, mutta sekin tekee vain hyvää meidän pullukalle. Välillä taas Osku siirtyy Unton viereen nukkumaan, vissiin menee sinne vanhan kaverinsa kainaloon turvaan jotta saa nukkua rauhassa ilman hyökkäyksiä.

En tiedä onko se tämä flunssa vai mikä, mutta musta tuntuu että pää lyö ihan tyhjää. Paras siis sulkea läppäri ja toivottaa hyvät sunnuntai-illat!

-Henna-

Kommentit (2)

  1. Sanna

    Pakko myöntää, että klikkasin tänne ihan vaan kissan kuvan takia 😀 eläimet on kyllä ihania, ja ärsyttää ihan kauheasti kun mulla tällä hetkellä sellaista ole! Mutta kyllä heti kun oman kodin saan tulee meille oma kissa <3

    Sanna / pannariblogi.blogspot.fi

    • hennaasemalta

      Haha! Ymmärrän kyllä! No niin on, kissat on parhaita. <3 En tiiä osaisko sitä enää elää ilman…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *