Sijaisperheistä

Viime aikoina on taas sijaisperhetyö ollut esillä mediassa, jopa uusimmassa Kotivinkissä oli haastattelussa sijaisperhe. Tosin pitkäaikainen, itsehän olen lyhytaikainen sijaisäiti eli kriisiperhehoitaja.

Jos ette ole kyseistä uutista siis nähneet, niin Kotivinkistä suoraan lainatakseni: ”Ensi vuoden alussa voimaan astuu lastensuojelulain muutos, jonka mukaan laitoshoitoa suositaan vain, jos lasta ei voi hänen etunsa mukaisesti riittävin tukitoimin sijoittaa perheeseen.”

Mä itse henkilökohtaisesti olen todella iloinen tuosta. Mulla oli tänään kylässä mun omat sosiaalityöntekijät jotka toimii mun tukena tässä työssä jatkuvasti. Puhuimme taas siitä miten lapsen on paras olla perheessä, jossa lapsi saa ”kiinnittyä” vain yhteen tai kahteen aikuiseen. Joillekin lapsille voi olla kovin rankkaa jos aikuinen vaihtuu koko ajan väliaikaiskodissa, kun lapsi on muutenkin kriisissä,  eikä sielä varmasti huomiotakaan saa samallailla.

Itse tänään ”sossujeni” kanssa juteltuani, mietin taas työtäni koko loppuillan. Olen mielestäni näiden parin vuoden aikana kehittynyt kovasti työssäni ja olen oppinut itsestäni todella paljon. Tässä työssä kun puhutaan paljon tunteista, ja keskustellaan myös omasta jaksamisesta, omista vahvuuksista ja heikkouksista. Mikä on todella hyvä asia.

Pidän ”erikoisesta” työstäni todella paljon, vaikka rankkaa välillä onkin. Välillä kun tuntuu että olen työssäni kiinni 24/7 ja kaikki aikani menee työn ehdoilla. Nyt menee kuitenkin mukavasti, kesä oli rankempi mutta edelleen toivon että voisin tätä työtä tehdä vielä pitkään. Ehkä jopa joskus ottaa meille niitä pitkäaikaisiakin sijaislapsia. Sitäpaitsi kesän rankkuus johtui paljolti muusta kuin työstäni. Remonttia olisi halunnut tehdä enemmän, ja Miki oirehti vahvasti.

Mä tykkään tätä tehdä, tykkään olla kotona ja tykkään kun työ ei ole ikinä samanlaista. Vaikka aika usein tulee fiilis että tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta siihen ei itse lapset yleensä ole syynä, vaan esimerkiksi me hankalat aikuiset.;)
En kerro täällä työstäni saadakseni selkään taputteluja, vaan koska työ on iso osa elämäämme täällä Korson asemalla. Kun kerta käsittelen kaikkia muitakin aiheita täällä, niin välillä maininta tästäkin.

Kuvasta vielä sen verran, että Miki on tärkeä tekijä myös tässä työssä. Hienosti toimii ”sijaisveljenä” ja on iloinen kun saa kavereita. Poika oppii jo nuorena näkemään kaikenlaisia elämäntarinoita, toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja jakamaan omistaan muillekin, vaikkei päiväkodissa tms olekaan. Kerhoon tosin poika menee varmaan ensi syksynä, jotta oppii sitä ryhmätoimintaakin ennen koulua.

Kissoille myöskin pisteet kotiin, toimivat hyvänä terapiana lapsille. Kosketus, silittäminen ja pehmoinen hyrisevä kissa, ihan parasta.:)

-Henna-

Kommentit (7)
  1. Mä arvostan sun hienoa työtä sijaisäitinä 🙂 ei mitään väliä kuinka pitkään lasta hoitaa vaan se että aito ihminen tarjoaa muiden lapsille sitä, mikä pitäisi tulla luonnostaan omilta vanhemmilta..

    Olipa taas nyt vaikeesti selitetty mut tähän aikaan yöstä ei oikeen taas ajatus juokse…

  2. Hienoa työtä teet lasten hyväksi !
    Mahtavaa että jaksatte rempata taloa, kuvat on niin ihania !
    Kaikkea hyvää ja voimia niin lasten kuin remontin kanssa !
    Terkut Marja-Riitta

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *