Sijaisperhe-kuulumisia

En ole pitkään aikaan kirjoitellut mitään meidän sijaisperhetyöstä, niin ajattelin vähän päivittää tilannetta. Ne jotka on blogia jo vuosia seurannut, saattavatkin jo ihmetellä mikä tilanne on sen suhteen. Aihe kun on aiempina vuosina ollut aika isostikin esillä täällä blogissa. Tai no, niin isosti kuin aiheesta nyt saakaan kertoa.

Meidän taustaa sijaisperheenä

Mehän toimittiin vuodesta 2009, vuoteen 2014 vastaanottoperheenä. Vastaanottoperhe tarkoittaa siis perhettä, joka ottaa väliaikaisesti, ja usein pikaisesti lapsia perheeseensä asumaan. Enimmäkseen sijoitukset tapahtui hyvin nopeasti, joskus jopa keskellä yötä, suoraan kriisitilanteesta. Tai päiväsaikaan muutaman tunnin, tai joskus harvoin, parin päivän varoitusajalla. Sijoitukset kesti meillä muutamasta päivästä, 1,5 vuoteen. Pääasiassa sijoitukset oli muutaman kuukauden pituisia. Osa lapsista palasi kotiin, osa siirtyi pitkäaikaiseen sijaisperheeseen. Pääasiassa meillä oli leikki-ikäisiä lapsia hoidossa, 1-2 kerrallaan. Tuo työ aloitettiin kun meidän esikoinen oli 1,5 vuotias. Minä jäin kotiin, ja mies kävi päivätöissä nuo vuodet.

2013 aloin väsymään jatkuvaan muutokseen, ja siihen kriisitilanteeseen, mikä aina on päällä kun uusi lapsi hämillään tai itkuisena saapuu. Päätimme siirtyä pitkäaikaiseksi sijaisperheeksi. Tätä päätöstä lisäsi myös se, että vuosien yrityksestä huolimatta, ei meille toista biologista lasta kuulunutkaan. 2013 kävimme PRIDE-kurssin, ja valmistauduimme uuteen perheenjäseneen, joka ei olisi biologinen lapsi. Kohtalo kuitenkin puuttui hassusti peliin, ja aivan PRIDE-koulutuksen loppumetreillä, tulinkin raskaaksi.

Oli siis pakko ottaa pari välivuotta sijaisperhejuttuihin, mutta perhehoito ei kuitenkaan ajatuksissa hävinnyt mihinkään. Oli selvää että haluaisimme edelleen ottaa sijaislapsen, kunhan kuopus olisi riittävän vanha, eli 2-vuotias. Pari vuotta sitten aloimme jonottamaan lasta. Yllättäen meille kuitenkin tarjottiin teini-ikäistä, vaikka se ei mitenkään ollut itsellä edes vaihtoehto. Eihän meillä ollut kokemusta teineistä, ja hirvitti mahdolliset alkoholi-ja huumeongelmat. Meidät kuitenkin puhuttiin ympäri, ja pian meille muutti teini. Nuori, jonka otimme avosylin vastaan, perheenjäseneksi.

Kaikki ei kuitenkaan aina mene niinkuin toivoisi, ja monien vastoinkäymisten jälkeen sijoitus päättyi vuosi sitten. Varmasti yksi syy oli myös meidän kokemattomuus. Vuosi sitten olin just muuttanut yritykseni uusiin tiloihin. Elämä oli hektistä ja samalla surin hyvin vahvasti, että tilanne päättyi niinkuin päättyi.

Sijaisperheenä olo oli kuitenkin jo tosi vahvasti meitä, ja halusimme kuitenkin jatkaa. Päätimme vaihtaa kunnalliselta puolelta yksityiselle. Mikään ei kuitenkaan edennyt, joten siirryimme jonottamaan myös toiselle yksityiselle… ja kolmannelle, neljännelle…. Vuosi tuon jälkeen olemme edelleen odottamassa.

Nykyhetki

Tämä vuosi on ollut niiiin turhauttavaa. Jotenkin tuntuu että kaikki on ollut vähän huonoa tuuria, perheitä kun kuitenkin tarvitaan. On tosi vaikeaa sopia haastatteluja sosiaalityöntekijöiden kanssa, kun meillä molemmilla miehen kanssa on eri työajat, ja sossutkin todella kiireisiä. On välissä kesälomaa jne. Muutamaa lasta on tarjottu, mutta nekin sijoitukset peruuntunut. Ollaan myös oltu myös omalle kunnalle yhteydessä, mutta kukaan ei ole vastannut.

Kunnes lopulta toista kautta selvisi, että kunnalla on henkilökunta täysin vaihtunut, ja netissä väärä numero. Olin tietty heti uuteen numeroon yhteydessä, ja nyt näyttää siltä, että asiat alkavat etenemään. Saatamme alkaa joulu-tammikuussa jälleen vastaanottoperheeksi.

Tässä vuoden mietiskeltyämme, nimittäin päätimme että se olisi sittenkin parempi vaihtoehto meille. Tällä kertaa myös mies jää lasten kanssa kotiin, ja minä jatkan puotini kanssa. Olenhan kuitenkin aivan lähellä koko ajan, ja minulla on 3 vapaapäivää viikossa. Joten tämä systeemi voisi toimia tosi hyvin! Ja jos ei toimi, niin on helpompi jättää työ vastaanottoperheessä kuin pitkäaikaisesti sijoitetun kanssa. Nimittäin lapsi joka tulee pysyvästi asumaan, ei todellakaan tarvitse sitä, että hänet taas hylätään.

Kiva siis tietää että vuoden alusta näillä näkymin puhaltaa uudet tuulet. Saadaan jatkaa työtä joka meille sopii tosi hyvin.

Nyt vaan peukut pystyyn että asiat etenee hyvin.

Nyt toivottelen hyvää viikonloppua, hyvää pyhäinpäivää! Meillä on lasten halloween-juhlat viikonlopun, ja tupa täynnä lapsia. Ihan kiva!

-Henna-

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *