Rapuja

 Meillä oli oikein mukava ja onnistunut ilta eilen. Vietettiin 10 aikuisen ja muutaman pienen pojan kesken rapujuhlia meillä. Meidän keittiön pöydän äärellä oli ahdasta, mutta juuri ja juuri mahduttiin.
Mä vielä viikolla olin vähän epävarma että jaksanko tällaista enää järjestää, mutta totesin että pyh, ei stressiä, teen sen mitä pystyn.
Alkupalaksi söimme valmiiksi keitettyjä rapuja paahtoleivän, levitteiden, tillin ja punasipulin kera. Pääruokana oli tortilloja kera itsetehdyn guacamolen, jauhelihan/kanan, salaatin, ranskankerman jne. Jälkiruoaksi veljen vaimo toi ihanaa omenapiirakkaa. Ei ehkä perinteinen rapujuhla-menu, mutta mitä väliä. Kukas sen käskee mitä pitää syödä.
 Nyt ei laulettu juomalauluja eikä juotu snapseja, ihan vain lasi viiniä, yhdessäoloa, hyvää ruokaa ja suht ajoissa nukkumaan.

Tämä juhla oli nyt mukava pitää siksikin, että nämä on näitä viimeisiä hetkiä tällä porukalla. Kohta tuossa isossa porukassa on yksi pieni poika lisää. Alkaa mennä kohta jo nimet sekaisin kun kaikilla on pieniä poikia ja perheet vaan kasvaa. Jännä nähdä kuka on sitten seuraava, kenen perhe kasvaa seuraavaksi. Entä olisiko seuraavaksi aika tulla jo tyttöjä tähän poikavoittoiseen sukuun?

Illalla juteltiin ystävän kanssa tästä rapujuhlaperinteestä ja eläimistä. Sanoin että hassua kuinka mä inhoan yli kaiken sammakoita, liskoja, käärmeitä jne. En voisi syödä simpukoita enkä etanoita, ällöttäviä ovat. Ravut kuitenkin menee helposti. Syynä on varmasti se, että me ollaan lapsuudessa monesti pidetty rapujuhlia. Olen siis tottunut niihin. Nyt aikuisiällä kyseinen juhla on jäänyt “pitäisi”-asteelle, tänä vuonna sentään saatiin aikaiseksi. Kyllä tästäkin perinteen voisi tehdä.

Tämän viikonlopun kruunasi lämmin sunnuntai, Korson markkinat ja sushi jota mun miehet lähti just hakemaan. Kerrankin markkinoilla oli myös vähän uusia kojuja, mm. ranskalaisia ohuita lettuja. Me yleensä käydään noilla markkinoilla just syömässä jotain ja haetaan Mikille metrilakuja. Onhan se hauskaa kun lakumyyjä on heti portilla. Toisaalta, ei olisi ollut niin hauskaa jos synnytys olisi alkanut tänään. Muutamat kojut olisi meinaan saaneet kyytiä kun oltais renkaat vinkuen kaahattu läpi vilkkaiden markkinoiden.
Sitä pelkoa ei kuitenkaan vielä ole, vauva on arvioiden mukaan vielä niin pieni että saa kyllä rauhassa vielä kasvaa muutaman sata grammaa ainakin. Eikä tuo näytä itsekään olevan vielä valmis.

Kohta sitä ruokaa, nam!

-Henna-

Kommentit (2)
  1. Ihanan raikkaita kuvia.
    Hyvä jos vauva vielä kasvaa ja vahvistuu yksiössään kaikessa rauhassa.

  2. Heii mä niin näin teiät tänään siellä markkinoilla ja innoissani selitin mummulle kuinka toi on se tyyppi jonka blogia mä luen ja joka osti sen ihanan talon ja plaaplaa 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *