Blogit
Koti asemalla

Pihatyöt etenee hiljalleen

Kun aiemmin kyselin toiveitanne postausaiheista, monet laittoi että haluaisi kuulla miten pihatyömme etenee. Vaikka lomamme onkin mennyt hyvin pitkälti muualla juostessa tai vesisadetta sisällä pitäessä, on pihatyötkin hiukan edenneet. Tosin kuvissa ne ei juuri miltään näytä. Eikä varsinkaan istuttamamme pensaat ym jotka ovat ihan pieniä vielä. Tämä alkaa myös olla sitä aikaa kesästä, kun piha alkaa rehottaa jo melko rumasti. Alkukesästä kun kaikki on niin upean vihreää, matalaa ja kaikki luonnonkukat kukkii vuorollaan. Nyt rikkaruohot rehottaa, ja kukat alkaa olla melko ruskeita. Vasta meillä oli piha aivan täynnä apilankukkia, mutta nekin alkavat pikkuhiljaa olla ohi. Kohta vedetäänkin koko piha viikatteella matalaksi ja sitten vasta tylsältä näyttääkin…

Onneksi kuitenkin pikkuhiljaa on muutoksia luvassa ja kaikki alkaa näyttämään paremmalta ja paremmalta vuosi vuodelta. Yksi päänvaiva pihallamme on kasvihuone. Monet kerrat ollaan vaan tuijotettu maata tulevan kasvihuoneen paikalla ja rapsuteltu päätämme. Miten saamme kasvihuoneen rinteeseen? Nyt kuitenkin pihalla on sentään jo kasvihuoneen perusteet hyvällä mallilla.

Rinne-asia ratkesi kaivamalla käsipelin PALJON maata. Maa piti tietty saada tasaiseksi, joten korkeimpaan kohtaan piti kaivaa maata samalle tasalle. Lisäksi mies ja mun veli päätti laittaa lecaharkot maahan sokkelin alle. Joten vielä kaivoivat parikymmentä senttiä maata harkoille. Harkkojen alle soraa, ja harkot vatupassilla paikalleen. Omat ongelmansa toi myös isot juuret maassa sekä kallio joka tietty ilmestyi vastaan yhdellä kulmalla… Juuret vedettiin suosiolla poikki ettei ne ala kasvamaan lisää ja nosta kasvihuonetta. Kalliolle ei tietty voinut muuta kuin jättää harkko laittamatta siihen kohtaan… Onneksi kallio ei kasva. Seuraava vaihe on tehdä kasvihuoneelle punatiilistä sokkeli. Sitten tasoitetaan maa kasvihuoneen alla, lisätään sorat ym, rakennetaan kasvihuone ja lopuksi punatiilistä lattia. Pikkuhiljaa. Jos syksyn rapujuhliin saatais kasvihuone valmiiksi ja voitais sielä pitää pienen pienet kekkerit, niin se olisi jo saavutus.

Tein myös yksi päivä isojen koivujemme alle oleskelupaikan. (Ensimmäinen kuva.) Tasoitin maan ja lisäsin soraa. Se ei näytä oikein miltään vielä, kun ympäristö on kesken, mutta onpahan tehty. Kiva myös että tuolit sai vihdoin suoraan, vaikkei tuossa kovin usein tulekaan istuttua.

Eikö olekin ”ihana pieni” tönö ilmestynyt meidän naapuriin? Olen tainnut tästä aiemminkin mainita. Meidän naapuriinhan on siis rakenteilla Korson tornitalo. 18 kerrosta. Harmaa ja pirun ruma. Näkymä suoraan meidän pihaan. Jippii! Taas kerran olen miettinyt että miksei nykyään voida rakentaa kauniita kerrostaloja?

Arvatkaa meinasinko astua tuon veijarin päälle kun olin kuvaamassa? Huh kun säikähdin! Tosin siili-raukka tärisi niin että pelkäsi varmasti enemmän. Voi pientä piikkipalleroa…

Muutoin ei mitään ihmeempää olekaan pihalla ehtinyt tapahtua. Seuraavaksi alan tasoittamaan toista oleskelualuetta toisen kukkulan päälle. Ostimme sinne paviljongin joka tarvitsee paikan. Koska sekin on loivassa mäessä, täytyy sitäkin aluetta ensin tasoittaa ja sitten sorat päälle. Pihasuunnittelijammehan suunnitteli että se alue peitetään soralla melko laajallekin alueelle. Sora helpottaa pihan hoitoa ja on muutenkin ihan kiva. Tuolla alueella kun on myös hiekkalaatikko ja sen taakse tulee ehkä joskus pihasauna ja mahdollisesti palju. Soralla saamme alueen yhtenäiseksi ja helppohoitoiseksi. Eiköhän tuokin alue tässä vielä kesän/syksyn aikana valmistu. Sitten alkaa parhaat vaiheet ja alueiden sisustaminen, jes!

Loppuun vielä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta fiilistelykuva. Linkki täällä. Tytön kanssa ihastuttiin niin tähän! Pönötystilasta voisikin tehdä ihanan boheemin loikoilualueen patjoilla ym. Toki patjojen alla pitäisi olla jotkut matalat jalat jos alue jäisi pidemmäksi aikaa eikä vain illaksi. Täytyy vähän pohtia. Jos syksy on yhtä lämmin kuin vuosi sitten, tuossa olisi ihana peittojen alla lyhtyjen valossa pötkötellä iltaisin. Paksut peitot ja eläimet kainaloon niin hyvin pärjäisi.

Haaveita pitää aina olla.

-Henna-

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *