Pari löytöä

Järvenpään Villa Onnelissa oli loppuunmyynti jossa käväsin tänään. Mun mielestä on tosi sääli että Onneli lopettaa, koska puoti oli todella tunnelmallinen ja ihana. Kivaa oli kuitenkin, tietysti, se että sieltä sai nyt tuotteita todella edullisesti, kaikki oli vähintään -40%.
Mä tein pari sellaista pientä löytöä jota olen jo etsinyt vähän aikaa. Lastenhuoneen Ikean lipastoon olin jo ennestään ostanut kolme tähti-nuppia, nyt piti löytää kolme uutta nuppia. Ennen tässä oli tylsät mustat nupit. Nupit löytyi, ja lapset tykkää. Heti tuli pirteämpi perus lipastosta.

Meillä on myös varastossa viisi lukittua kopperoa, ja kaikki avaimet samassa nipussa. Joka kerta kun pakkasella ja pimeällä käyn läpi noita avaimia, kun haen polttopuita varastosta, kiroan sitä etten ole löytänyt avaimille numero-avaimenperiä. Monesti olen löytänyt nuo adventtinumerot 1-4, mutta en viitosta. No nyt löytyi, vaikka viitonen nyt onkin eri materiaalia kuin muut. Ei haittaa, sekava avainkaappi siistiytyi kummasti kun avaimet sai numeroitua ja kaikki turhat avaimet siirtyi laatikkoon.
Niin se sisustus vaan on pienistäkin asioista kiinni.
Niin ja keskikuvasta puheenollen. Käytiin valitsemassa Mikille se kalenteri josta kirjoitin jo aiemmin. Voittajaksi valiutui Tatu ja Patu-kalenteri, kuinkas muutenkaan. T ja P on pojalle ja mulle ihan uusi tuttavuus, mutta viime aikoina ollaan hirnuttu vedet silmissä hassujen poikien jutuille.
Poika on ihan intona kalenterista, sinne merkattiin tärkeät menot, ruksitaan joka päivä eilinen yli, tarkistetaan että monesko päivä ja mitä kuuta on meneillään. Pojalla on niin mieletön oppimistahti just nyt meneillään, ettei kohta äitikään pysy perässä. Ensin tuli luku- ja kirjoitustaito, sitten oppi ohimennen vasemman ja oikean, nyt opettelee kuukausia. Joku just kyselikin täällä että miten poika oppi lukemaan jo näin nuorena. Tehtäväkirjojen sun muiden lisäksi tärkein oppi on ollut varmaan meidän yhteiset keskustelut. Eilenkin kauppaan kävellessä luettiin kaikkea ympärillä olevaa, ja muisteltiin että mikä kuukausi nyt onkaan. Meillä hoitolapsetkin oppii poikaa matkimalla, ja näillä keskusteluilla ja yhteisillä lukuhetkillä. Väittäisin siis että tärkeintä on yhteinen aika ja innostaminen lapsen omaan tahtiin.:)
En silti väitä olevani täydellinen äiti joka huomioi lapsensa 24/7, välillä mua inhottaa se että miten sitä painaa koko päivän läpi tekemällä omia juttuja, ja yhteiset lukuhetketkin välillä jää…ja pimeyskin tekee mut tällä hetkellä kiukkuiseksi aamusta iltaan…. mutta toisaalta kun oon kotona, mulla on mahdollisuus antaa sitä aikaa pari minuuttia sieltä täältä ihan huomaamattakin. Välillä taas on päiviä kun touhotetaan lasten ehdoilla koko päivä. Sellaista se kai on kaikilla, ei pitäisi potea huonoa omaatuntoa siitä että olisi muka huono äiti. Kaikki me ollaan omalla tavallamme hyviä.

-Henna-

Ps. Pikkuvessa on nyt maalattu ja tapetoitu, peili sun muut puuttuu vielä mutta taidan laittaa kuvia silti pian.:)