Miten toteuttaa tavoitteita ja haaveita

Kuuntelin just tuossa Varpu Hintsasen luentoa mielen voimasta, ja siitä heräsi ajatuksia omaankin blogiin. Halusin tulla kertomaan, miten itse olen toteuttanut haaveitani ja pitänyt kiinni tavoitteistani. Itselle nämä on nykypäivänä tavallaan ihan itsestäänselviä asioita, mutta ei ollut aiemmin. Olen kasvanut tähän kaikkeen pienin askelin.

Koen että nykypäivänä menen kyllä aika täysillä sitä kohti mitä haluan. Näin ei aina ole ollut, ei todellakaan. Nuorena ajattelin että minusta ei tule mitään isona. Elämäni tulee olemaan tylsää puurtamista, huonoilla tuloilla ja tylsällä työpaikalla. Saan kyllä lapsia ja ehkä miehen mutta muutoin en kyllä uskalla mitään haaveita toteuttaa. Varsinkaan ryhtyä yrittäjäksi tai matkustaa ulkomaille työharjoitteluun, tai mennä tv-ohjelmaan tai ostaa autiotaloa. Ajatus näistä tuntui alle 20-vuotiaana aivan hullulta. Olin ujo ja huonon itsetunnon omaava tyttönen, joka ajatteli aika negatiivisesti maailmasta. Ajattelin että ok, nyt menee ihan hyvin, mutta ihan varmasti kohta menee taas huonosti. Niinhän siinä kävikin sitten, hyvän ajan jälkeen tuli huonoja aikoja, kun oikein manasin niitä itselleni.

Pienin askelin

Aikuistuessa tuli kuitenkin joku rohkeus lähteä Hollantiin työharjoitteluun, ja sitten 23-vuotiaana Espanjaan töihin. Ne oli tosi isoja juttuja mulle, joiden myötä niitä rohkeita tekoja tuli hiljalleen lisää ja lisää. Pienin askelin. Kun uskalsi kerran sanoa kyllä, oli se tie uusiin kyllä-kokemuksiin. Tämän asunnon ostaminen, siitä syntynyt blogi ja lopulta puotini, tulivat pienin askelin. Samoin vaikka blogin myötä tulleet lehtijutut, sitten radiohaastattelu ja lopulta jopa tv-ohjelmaan osallistuminen, tulivat hiljalleen. Kun uskalsi yhden, uskalsi pian toisen vähän isomman jutun. Tällaiselle introvertille nuo olikin todella isoja juttuja.

Yksi iso tsemppi on ollut ihmiset mun ympärillä. Oma perhe, nuorena koettu hyvä ja turvallinen ensimmäinen parisuhde, ystävät jotka raahasi mukaan reissuille. Lopulta Espanjasta löytynyt oma mies, joka edelleen antaa mun toteuttaa itseäni aivan vapaasti. Nämä ihmiset on ollut todella tärkeitä mun elämässä ja itseni toteuttamisessa. Silti se isoin tekijä on kuitenkin minä itse. Minä itse olen sanonut kyllä. Uudelleen ja uudelleen. Ihmiset elämässä on huipputärkeitä, mutta silti tärkein henkilö oman elämäni suuntaan, olen minä itse.

Tiedonjano

Näihin elämän päätöksiin on vaikuttanut tosi paljon myös mun oma tiedonjano. Olen pienestä asti lukenut todella paljon kirjoja. Tikkurilan kirjaston lasten-ja nuortenosasto oli yksi mun lempipaikoista nuorena, ja sielä kyllä tehokkaasti kolusin kirjat läpi. Pää oli mukana erilaisissa tarinoissa, fiktioissa, saduissa, tositarinoissa ja aikuisena myös monissa elämäntapaoppaissa. Siihen päälle Wikipedia, Google ja kaikki muut tiedonkanavat. Kaikki se on laittanut ajattelemaan ja hiljalleen opettanut uutta.

Yksi tärkeimmistä oppaista on ollut mm. Rhonda Byrnen Salaisuus, ja monet muut vastaavat oppaat jossa kerrotaan tästä mielen voimasta. Eli jos ajattelet jotain hyvää tai haluat saavuttaa jotain hyvää, mene sitä kohti. Ajattele että asiat menee hyvin, niin ne menee hyvin. Päätä että susta tulee vaikkka kahvilanpitäjä vaikka kahden vuoden sisään, jolloin sä menet sitä kohti ja saat sen. Sitä pienin askelin lähtee suuntaamaan haluamaansa suuntaan.

Näin mä nykyään ajattelen jos mulla on vaikka iso haave. Esimerkiksi nyt haaveilen toisesta kodista etelässä. Mä myös tiedän että mä saan sen vielä joskus. Olen myös päättänyt että tämä tapahtuu parin vuoden sisään, koska joku aikaraja on hyvä asettaa jolloin haave ei ole ”vaan sitten joskus”. Toki voi tulla isoja itsestä riippumattomia esteitä, kuten vaikka sairaus, pandemia, läheisen kuolema tai luonnonkatastrofeja jotka estää tai hidastaa haaveet. Mutta niitä on aivan turha murehtia etukäteen, kun elämästä ei vaan voi tietää. Haaveita täytyy olla, jotta ne voi toteutua.

Sitäpaitsi, vaikka niitä esteitä tulisi matkaan, kuten nyt pandemia, se haave kytee sielä päässä kuitenkin taustalla. Itse esimerkiksi kerään Pinterest- taulua, johon mietin tulevan kesäkotini sisustusta, katson aiheeseen liittyviä ohjelmia, tutkin ulkomaisia asunnonmyyntisivuja jne. Valmistelen haavetta taustalla, jolloin se tuntuu todellisemmalta eikä vain ”ehkä sitten joskus”-ajatukselta.

Haasteena luopuminen

Yksi isoin haaste mulla on kuitenkin se, että pitäisi oppia tiedostamaan että koska pitää luopua haaveesta. Yksi isoin aihe jonka kanssa kamppailen tässä asiassa, on mun työ. Se on vähän sellainen asia josta noin pari kertaa vuodessa käy yksinpuhelua, että jatkaako vai ei, ja kuinka kauan? On välillä aika kauheaa lukea yrittäjä-ryhmistä, miten jotkut yrittäjät kamppailee viimeiseen asti ja vielä ylikin. On työuupumusta, velkoja, sairauksia, rahaa ei tule, koko yritysidea on jo vanhentunut, mutta silti epätoivoisesti roikutaan siinä omassa firmassa. En halua olla sellainen.

Just päivittelin instaankin pari päivää sitten että olen tälläisessa kohdassa taas. Joulumyynnit eivät ole käynnistyneet toivotusti, ja silloin sitä on yrittäjänä vähän fiilikset pohjalla. Kun sitä rakastaa työtään, mutta työstressi ja tulojen vähyys on siinä vaakakupissa. Sitä miettii että mitä voisin tehdä toisin, miten markkinoisin vielä enemmän, olenko vain yksinkertaisesti hiton huono yrittäjä. Tästä yrittäjyydestäkin voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Kuitenkin tähän haaveisiin liittyen, mä pystyn toteuttamaan niitä, mutta mun on vaikea vielä tiedostaa että koska olisi hyvä luovuttaa. Ehkä se merkkipaalu tulee sitten kun työ alkaa vaikuttaa terveyteen, ja tuo enemmän pahaa kuin hyvää oloa. Pyrin tarkastelemaan asiaa aina just puolen vuoden välein. Lomat, eli joululoma ja kesäloma, on yleensä ne parhaat hetket siihen.

Lomat on tärkeitä mielelle

Yksi tärkeä asia haaveiden toteutumisessa onkin just lomat. Kun aivot saa vähän lepoa ja etäisyyttä työstä. Silloin jaksan pohtia ja yleensä kyllä myös innostua työstäni ihan uudelleen. Siksi sanonkin aina, että loma on ihan super tärkeää myös yrittäjälle, ihan kaikille! Aivot tarvitsee lepoa jotta uusia inspiraatioita syntyy. Myös näiden haaveiden toteutumisessa ne lomat on ollut mulle tosi tärkeässä roolissa. (Esim yrityksen päätin aloittaa 5 vuotta sitten, kun istuin kesäloman lopulla autossa tylsistyneenä, kun oltiin tulossa mökiltä rentoutuneena.)

Myös mun nykyinen urheilullisuus ja paremmat elämäntavat on tullut näistä päätöksistä, että nyt tai ei koskaan. Kun on ottanut vähän etäisyyttä arjen kiireeseen ja miettinyt omaa elämäänsä. Siitä aiheesta, eli urheiluun motivoitumisesta, kuitenkin joskus toiste.

Edelleen mun täytyy kuitenkin myös kasvaa monessa asiassa ja oppia uutta. Mun täytyy hyväksyä se että kaikkea ei voi tehdä. Joissain asioissa sen hyväksynkin, mutta joissain asioissa se harmittaa. Varsinkin yrittäjänä tuntuu että pitäisi koko ajan pystyä tekemään enemmän. Maailmakin muuttuu niin vauhdilla, kuten sosiaalinen media jossa täytyy kuitenkin koko ajan roikkua täysillä mukana työn puolesta. Koko ajan pitäisi oppia uutta ja kehittyä. Omassa työssäni mun pitää olla myös koko ajan kiinnostava, aina tavoitettavissa (josta olen kyllä opetellut eroon, lomat on lomia pääasiassa) ja tietoinen muodista ja trendeistä.

Se on vähän raskasta, mutta en myöskään tekisi tätä työtä jos ne ei myös kiinnostaisi. Enkä muuten tekisi tätä työtä tänä päivänä jos olisin sanonut mihinkään noista reissuista, asunnonostosta, yrittäjyydestä , blogista tai muista ketjun osista joskus ei. Jos joku siitä ketjureaktiosta olisi jäänyt tekemättä, ei olisi varmaan tapahtunut seuraavaakaan. Joten sano kyllä!

-Henna-