Blogit
Koti asemalla

Mikin huone ennen ja jälkeen, eli vihdoin valmista!

Tervetuloa!
”Suuri päivä” nyt sitten koitti, ja Miki pääsi yllättäen tänään muuttamaan VIHDOIN omaan huoneeseen! Tämä oli yllätys siis Mikille itselleen, me vanhemmathan ollaan tätä varten paiskittu hommia varsinkin viimeisen viikon ajan joka ilta myöhään keskiyöhön asti. 
Miki lähti leffaan katsomaan Turboa tätinsä kanssa, ja sillä aikaa alkoi kiireinen suhina. Minä, mun äiti (luojan kiitos maailmaan on keksitty äidit!), Sami ja mun veli aloitettiin kiireellä sänkyjen siirtely, siivoaminen, verhojen laitto jne jne. Mikinhuoneen valmistuminenhan aiheutti myös dominoefektin: Koska Miki lähti toisesta lastenhuoneesta, toisen huoneen sängyt ym piti siirrellä uudelleen. Koska Miki sai olohuoneen telkkarin, täytyy olohuonekin muokata uudelleen.

Muutaman tunnin hääräämisen jälkeen oli valmista. Miki saapui kotiin, ja minä yritin syödä muiden kanssa, mutta jännitti niin paljon että en juuri pystynyt. Miki meni lastenhuoneeseen,(Mikin huoneen ovi oli vielä kiinni) ihmetteli missä hänen sänky on! Tajusi, avattiin seuraava ovi ja sisällä odotti ihan ikioma uusi huone, vihdoin valmiina! Poika meni ihan hämilleen, kyyneleet nousi silmiin, tuijotti vain mua ja sanoi että ”ei ole kiva!” Tiesin että hän oikeasti tykkäsi, poika vain hämillään aina reagoi ensin niin.
Katse kiinnittyi tietysti ensin huoneen katosta roikkuviin voimistelurenkaisiin. Sitten muhkeaan sänkyyn jossa uudet lakanat ja peitot, isoon omaan pöytään, omaan pesualtaaseen… Voi että kun toinen näytti niin onnelliselta!

Mikille oman huoneen merkitys on erityisen suuri. Huoneesta on pitkään puhuttu, pitkään suunniteltu. Pojasta on tuntunut ettei huone valmistu ikinä. On pitänyt jakaa pieni ja ahdas lastenhuone pahimmillaan kolmeen pekkaan, alati vaihtuvan uuden lapsen kanssa. Tyttöjen, poikien, pienien, vähän isompien, lyhytaikaisten, vähän pidempiaikaisempien kanssa. Hyväksyä huonetoveri, vaikkei toveri olisikaan aina se kaikista yhteentoimivin leikkikaveri. Pitänyt jakaa lelut, kestää kun toinen rikkoo ne, kuunnella itkua, jäädä yhtäkkiä yksin kun se ihan superkiva lähtee, ottaa vastaan taas uusi.
Vaikka onkin tottakai kivaa että kotona on aina kavereita, niin kyllä se on myös ihanaa kun nyt pääsee välillä pakoon ihan omaan tilaan. Uskon että poika rauhoittuu nyt huomattavasti muutenkin.

Mitä tulee huoneeseen näin äidin näkökulmasta, niin ihanahan se on! Mä olen rehellisen ylpeä siitä mitä saimme aikaan! Kuukausia kaapissa tätä hetkeä odottaneet esineet ovat vihdoin paikoillaan ja kaikki näyttää siltä mitä päässäni olin haaveillut.
Vaikka pojankin huoneessa vallitseva musta-valko-keltainen värimaailma onkin nyt muotia, väittäisin että tämä on kuitenkin vähän erilainen, uniikki. Oman lisänsä toki tuo vanhan talon ikkunat, puulattiat ja korkea katto.
Huoneessa yhdistyy moderni ja uusi kuten kiiltävä valkoinen työpöytä sekä vanha, kuten arkku, sohva ja vaatekaappi. Itse tykkään niin hulluna että voisin muuttaa tuonne itsekin heti! Nämä kiireellä otetut kuvat eivät edes kerro kaikkea.

Vielä on toki paljon kesken. Listoja puuttuu, sähköt kesken, avohyllyjä puuttuu, iso tietokone ja tulostin pitäisi siirtää muualle huoneen nurkasta, vaatekaapista puuttuu kahvat ja hyllyt, valaisimia puuttuu jne. Ne on kuitenkin asioita joita tässä pikkuhiljaa lisäillään.

Nyt nautitaan siitä että ei tarvitse remontoida kaikenaikaa. Pidetään remppatauko jouluun asti, kaikkea pientä voi tehdä muttei tällaista huhkimista. Mies saa keskittyä autoihinsa, minä käsitöihin ja jouluhössötykseen. Tänään hetken pyörin hölmönä illalla ympyrää, tuntuu että aikaa on hirveästi kun ei tarvitse rempata! Lopulta otin koiran ja vein laiminlyödyn raukan oikein kunnon lenkille!

 Huoneesta otan myöhemmin ajan kanssa kuvia yksityiskohdista, kerron vähän että mitä tuli minnekin. Sitäpaitsi toinenkin lastenhuone on pitkästä aikaa kuvattavassa kunnossa kun ei pursuile leluista ja sängyistä! Nyt on hoitolapsillakin kiva oma pesä jossa ei heidän myöskään tarvitse leluja jakaa Mikin kanssa, eikä Miki pääse pomottamaan! Mulla on vielä paljon postattavaa tämän myötä siis.
Mutta loppuun vielä ne ennen-kuvat.

Juu, muutos on aika hyvin nähtävissä jälleen!:D Sekä kuultavissa, koska huoneen ahdistava ilmastoinnin humina on pienentynyt huimasti kun mies paneloi Mikin huoneen ”ilmastointikeskus”-nurkan hiljaisemmaksi.

-Henna-

Kommentit (36)

  1. eija

    Upea! Olette kyllä taitavia. Ja tästä sai taas lisää innostusta laittaa oman pikkupojan huonetta valmiimmaksi.

    • hennaasemalta

      Kiva kuulla että joku saa tästä inspiraatiota!:)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *