Mennyttä ja tulevaa

Vuodenvaihde taas lähenee. Nämä on niitä hetkiä, kun moni miettii mennyttä vuotta ja suunnittelee tulevaa. Moni myös tekee uudenvuodenlupauksia tai vannoo elävänsä tulevan vuoden paremmin ja terveemmin. Itsekin teen aina pieniä suunnitelmia tulevalle vuodelle, pieniä lupauksia että tässä ja tässä asiassa skarppaan. Liikaa on turha itselleen luvata, se ei onnistu, mutta pienet lupaukset ja elämää parantavat teot on vaan hyvästä.

Mennyt vuosi

En lähde tällä kertaa listaamaan kuukausittaisia hetkiä, koska mitään kovin mullistavaa ei joka kuukausi tapahtunut. Ihan täytyy jopa pinnistellä, jotta tulee mitään mieleen tästä vuodesta. Jotenkin elämä on niin pysähtynyttä ollut nyt koronan aikaan. Muutama asia on kuitenkin mainittava.

Lähes vuosi sitten tammikuun lopulla menetimme meidän kissan Oskun. Osku oli niin ihana, että sitä vieläkin joidenkin meidän puodin asiakkaidenkin kanssa muistellaan. Osku tervehti kaikkia meidän pihalla, odotti talon päädyssä kun tultiin kotiin, ja kehräsi niin kovaa että se kuului viereiseen huoneeseen. Välillä ikävä iskee kovasti…

Alkuvuodesta ”juhlittiin” pyöreitä. Oltiin asuttu talossa 10 vuotta, ja itse talo täytti 120-vuotta. Olin haaveillut isoista 120-vuotisjuhlista, mutta nehän tietenkin jäi tällaisena aikana. Ehkä myöhemmin. Myös blogi täytti 10 vuotta ja tarkoituksena oli palata taas kirjoittamaan. Tosin kovin usein en ole ehtinyt, mutta yritän. Näitä tosiaan ”juhlittiin” vain puheissa, emme pitäneet mitään oikeita juhlia.

Kesällä pikkuveljeni meni naimisiin, ja melko pian häiden jälkeen selvisi että he odottavat tuoreen vaimonsa kanssa myös vauvaa. Ensi vuosi onkin jännä vuosi, kun minusta tulee pienen tytön täti. <3 Tämä on ensimmäinen kolmen nuoremman sisareni lapsista, joten tämä on jännää aikaa myös meille muille perheessä!

Töissä pienessä puodissani on ollut taas aika tunteikas vuosi. Alkuvuodesta olin aivan väsynyt työhöni, mutta jostain se into lopulta löytyi ja pysyikin suht hyvin koko vuoden. Vaikka myynti onkin aaltoillut hyvin paljon, ja pysyn juuri ja juuri pinnalla, lähden silti uuteenvuoteen innolla töidenkin osalta. Meillä myös aloitti syksyllä uusi työharjoittelija, josta on ollut todella paljon apua. Tänä vuonna palkkasin myös itselleni tuuraajan, joka oli ihan parasta! Helpotti loppukesän menoja, ja helpottaa toivottavasti myös ensi kesän menoja.

Mökki ja pihahommia

Mökillä ei ehditty hirveästi tänä kesänä olla, mutta oli ihan kiva sisustaa meidän ”uutta” mökkiä. Miehen vaari menehtyi toissakesän lopussa ja me perittiin hänen mökkinsä. Oltiin tällä isolla perheellä pärjäilty siihen asti joten kuten pienessä sivumökissä, jossa oli vaan muutama neliö ja ohuet seinät, eli kylmä. Nyt uusissa tiloissa olo on ollut paljon helpompaa, ja mökkikausi pidentynyt kun sinne saa lämmityksen. Sekin on pieni mökki, mutta ei sentään sellainen koppi kuin edellinen. Sielä jatkuu varmasti pintaremontti ensi kesänä.

Viime vuonna olin aivan intona puutarhapuuhista jo heti joulun jälkeen. Tilasin daalian juurakkoja, katsoin puutarhaohjelmia, kevään istutin kaikkea ym. Kesällä sitten väsähdinkin puutarhanhoitoon aivan totaalisesti. Kotilot, etanat, rikkaruohot, kuivuus… Liikaa vaatimuksia itselleni ja lopulta luovutin ja väsyin pihanlaittoon kokonaan.

Alkuvuodesta ulkoiltiin je retkeiltiin myös paljon, mutta niin teki koko muukin Suomi. Retkeilypaikat ja lenkkipaikat oli niin täynnä että hirvitti. Liikunnan suhteen itselläni oli kevennetty mutta ahkera vuosi. Liikuin paljon mutta en kovaa. Kävelin, kävin salilla ja loppuvuodesta aloitin pikkuhiljaa taas itselleni rakkaan lenkkeilyn. Vuoden aikana myös oma terveys koheni silmissä, kun sain nostettua rauta-arvoni käytännössä nollasta sataan. Todella moni raudanpuutteen oire helpotti, nyt viimeisimpänä huomasin että tukka ei lähde enää päästä. Samalla paasasin muillekin raudasta, ja moni tuttu on käynyt testeissä ja alkanut rautakuurille, ja monilla myös oireet helpottaa.

Lasten erilainen vuosi

Alkuvuodesta siirrettiin myös esikoinen toiseen huoneeseen, jonka jälkeen on lasta nähty entistä vähemmän… Pojalla ilmeni paha kissa-allergia ja nyt hän majailee huoneessaan ovi tiukasti kiinni, ettei kissat mene sinne. Kuopus taas muutti entiseen isoveljen huoneeseen. Meidän Minni-kissa taas siirtyi esikoisen kaulalta nukkumaan kuopuksen kaulalle. Mikä vähän surettaa esikoisen puolesta, mutta joka tekee myös hyvää vilkkaalle kuopukselle. Minni on hyvä rauhoittaja.

Tänä syksynä myös esikoinen aloitti ylä-asteen ja kuopus ala-asteen, joka oli melko iso merkkipaalu. Kuopuksen koulu ei ole myöskään alkanut kovin hyvin, ja suorastaan vihaan sitä että Wilma-viesti kilahtaa puhelimeen. Toivottavasti kevät olisi parempi. Tänä vuonna muutenkin tuntui että lapset on niin isoja jo. Myös sijoitetut on ollut meillä nyt pääosin isoja. Kuopustakin voi jättää jo itsekseen kotiin, joten ollaan miehen kanssa liikuttu asioilla pääosin kahdestaan. Mikä on suorastaan ollut outoa. Tässä kun on vuosia ollut aina edes joku lapsista mukana.

Viime kevät oli aivan villiä neuloosi-aikaa. Koko Suomi neuloi, myin isot kasat lankaa töissä ja itsekin sain todella monta villapaitaa tehtyä tänä vuonna.

Tänä vuonna aloitin myös Tiktokin, ja myös insta on saanut jotenkin ihan uutta potkua. En tiedä mitä sielä tapahtuu, mutta just nyt olen saanut tosi paljon seuraajia ja uusin kuvani 1500 tykkäystä, kun yleensä niitä on joku 200-300…

Tuleva vuosi

Ensi vuoden tavoitteissani onkin panostaa someen, puotini someen ja erityisesti itseäni inspiroi tuo ”oma instani” eli hennaasemalta. Koska se tosiaan on ollut tänä vuonna kivassa nousussa ja sielä on niin kiva pöhinä, haluaisin ehtiä panostamaan siihen. Ilmoittauduin myös koko vuoden kestävään instavalmennukseen, josta olen aika innoissani!

Ensi vuoden tavoitteeksi meinaan taas laittaa ”lue yksi kirja joka kuukausi”. Tämä mulla oli toissavuonnakin, ja se oli kiva. Nyt olen taas innostunut lukemaan, joten tämä tavoite on tänäkin vuonna. Nyt joulunakin olen lukenut kaksi jouluista kaunokirjaa. Kaunokirjallisuuden lisäksi haluan lukea jotain kivoja elämäntapaoppaita. Myös joku ravintovalmennus olisi kiva, saisi taas uutta inspistä syömisiin.

Terveydellisiä tavoitteita onkin ehdottomasti lisätä kasviksia elämääni. En tiedä miten se on aina niin vaikeaa. Mutta tänä vuonna keskityn siihen. Olen vielä kasvissyöjä herranjestas! Nyt joulun olen mussuttanut kasoittain suklaata, juustoa ja höttöhiilareita. Koinkin eilen elämäni hirveimmät kuukautiskivut. Vatsa kramppasi illalla niin että vaan vaikeroin ja itkin sikiöasennossa, kunnes särkylääke vihdoin puri ja nukahdin. Se oli muistutus siitä, mikä merkitys ruoalla on meidän kehoon. Luinkin vasta jutun miten kaalit parantaa kehon hormonitasapainoa, ja ovat hyvä keino vähentää esim menkkakipuja. Eli ensi vuonna syön paljon kaalia! Myös vedenjuontiin keskityn paremmin. Aamuisin juon ison lasin vettä, mutta loppupäivästä se unohtuu usein… Ei saisi, tai päänsärky iskee. (niinkuin tänään…)

Ensi vuonna yritän saada myös muuta perhettä mukaan tähän terveelliseen elämään. Ei pakottamalla, mutta pienin askelin. Päätin myös lopettaa kuntosalin. Sali on hyvää treeniä, mutta introverttina vihaan sinne lähtöä. Tykkään treenata yksin, enkä odottaa vuoroa laitteisiin. Enkä halua elämääni asioita joiden tekeminen on jatkuva stressi. Mulla on kotona käsipainoja ja tanko, joten sen salijäsenyyden hinnalla voin ostaa pari painoa lisää ja kotiin kuntopyörän. Niillä saan kotona ja lenkillä jo enemmän kuin riittävän treenin aikaiseksi. Ehkä pyörää innostuu samalla muutkin polkemaan. Aion myös ehdottaa miehelle että joogataan yhdessä kerran viikossa.

Rennompaa menoa

Puutarhanhoidon aion ensi vuonna ottaa tosi iisisti. En halua tehdä siitä painetta itselleni. Hankin ruukkukasveja paljon vähemmän ulos, jos iskee taas kuiva kausi. Luultavasti en kasvata juuri mitään syötävää, ja pyrin siihen että pidän kukkapenkit suht siistinä mutta muu piha on mitä on, sen mukaan miten jaksan. Mun mehiläiset (jos selviävät talvesta) vie jo niin paljon kesästä aikaa, että kaikki muu menee sen mukaan miten jaksaa. Edelleen harkitsen myös jos palkkaisin puutarhurin joka kävisi kerran kuussa siistimässä pihan asiakkaiden vuoksi. Se että meidän pihalla kulkee paljon ihmisiä kahvila-puoteihin, lisää nimittäin liikaa paineita siihen että kaiken pitäisi olla upeaa. Haluan nauttia kesästä enkä enää stressata rikkaruohoja.

Haaveissa on myös päästä vihdoin johonkin etelänlämpöön, nauttia paremmin kesälomasta, ottaa enemmän viikonloppuvapaita (se tuuraaja!) ja muita lomia. Haaveena on siis elää vielä vähän terveellisemmin ja oikeasti ottaa rennommin. Nauttia elämästä, ei liikaa paineita, ikävät ja stressaavat asiat minimiin jne. Eli lisää hyvinvointia, lisää rennompaa elämänasennetta, kaikki negatiivisuus minimiin jne. Elämä kun kuitenkin tuo aina kaikenlaisia yllätyksiä, tekisi sitä mitä vaan, joten hyvä varautua kaikkeen poistamalla turha kohina pois elämästä.

Kaksi viimeistä vuotta ovat olleet melko erikoisia, mutta aina voi toivoa että seuraava vuosi olisi parempi. Enkä sano että omat vuoteni ovat olleet huonoja, mutta kyllä se korona vaikuttaa omaan oloon ja lisää stressiä ihan kaikesta. Häviääkö asiakkaat, joudunko karanteeniin, sairastuuko joku, kuka sitten hoitaa mun työt, voiko juhlia järjestää, pääseekö maksetuille festareille/keikoille jne.

Joten parempaa tulevaa vuotta meille kaikille!

-Henna-

ihmiset lapsiperheet perhe-ja-suhteet
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *