Marokkopöytä
Nyt viime viikonloppuna kävin pöydän tutulta hakemassa, vähän jännitti että olisiko se sittenkään niin hyvä, kun hämärässä sen vain pikaisesti aiemmin näin. No olihan se! Parempikin!
Tuosta piti tulla sohvapöytä, mutta ei onnistu lapsi- ja koiraperheessä se… Sohvapöytä on niin keskeisellä paikalla, että vaikka se paikkana olikin kiva, niin ei vaan onnistu… Lapsiperheessä saa kokoajan pelätä että kahvit saa syliinsä kun koira huiskii häntäänsä ja lapset juoksee ympyrää ja tarjotinosa on irrallinen. Saatikka että lasten mielestä liikkuvia jalkoja oli kiva veivata ja tarjotin oli täydellinen koliseva bayblade-areena! Juu ei, paikka vaihtoon!
Nyt se on sivupöytänä ja ah, mä oon ihan rakastunut! Väittäisin että tämä on parempi kuin Tine K, ihanasti kulunut ja iso tuo tarjotin!
Jalat meinaan maalata vielä. Ne on upeat noinkin mutta kuvissa varsinkin näkee että ne ja vanha tarjotin näyttää kulahtaneelta meillä. Sitäpaitsi pari kerrosta esim harmaata pellavaöljymaalia vain suojaa puuta ja tuo ehkä koristeellisuuden enempi esille.
Ihanat, myöskin itseasiassa Tine K-tyyliset, tuikkukupit ovat Ellokselta, niitä myydään tuollaisena kivana settinä, myös harmaana niitä saa.
Pöytää on helppo siirtää, tarjottimella on kätevää hakea kahvit ja tarjoilut keittiöstä, ja tarvittaessa pöydän saa helposti kasaan. Näyttää myös nätiltä kun tarjotin nojailee seinää vasten odottamassa käyttöä.
Miksei sitä voisi siirtää aina lasten nukkuessa sohvapöydäksi, meidän aikuisten napostelupöydäksi.
I´m happy happy! Tän kunniaksi kynttilätkin piti sytyttää pitkästä aikaa!
-Henna-
Kaunis pöytä 🙂
Niin kaunis kokonaisuus!