Blogit
Koti asemalla

Lisää tauluista

Se hieno robottijuliste tuli, ja kehyksetkin hain.
Olin kahden vaiheilla, tämä kehys näytti sielä niiiiin isolta. Toinen vaihtoehto olisi ollut vähän pienempi, ilman noita ”vaaleita reunoja”(miksi niitä sanotaan?). Äitikin oli makutuomarina ja sanoi että tämä.
Onneksi otin sen! Tuo on niin piste i:n päälle huoneeseen, ja juuri passelin kokoinen! Muksutkin tykkää.
Muitakin tauluja pääsi seinälle. (Todella huonot kuvat,valitan)
Kerroin aiemmin ostaneeni kortteja Korson asemasta. Nuo pääsi seinälle. Lemppari on tuo värikuva, joka on aito 70-luvun kortti. Siinä on osoite, postimerkki ja kaikki. Todella hyvä kuva meidän talosta.

Vitsi kun tämän talon saisi tuon väriseksi…Keltainen ja valkoiset ikkunanpielet…

Kehystin myös meidän Vantaan Sanomien jutun. Mies sanoi että noloa. Itse taas olen sitä mieltä että olemme nyt osa talon historiaa ja onhan tuota juttua hauska katsella vuosien päästä, kun olemme ehkä saaneet täällä jotain aikaiseksi.

Täällä on myös sattunut ja tapahtunut.
Olimme Samin kanssa tilanneet iiiison palan lasia (noin 160cm x 300cm) ja päätimme että nyt alamme leikkaamaan sitä. Työllä ja tuskalla ja rikkoutumisen pelolla, siirsimme sen huteralle pöytäviritelmälle. Sami sanoi että tämä on pikkujuttu leikata, ruvetaan hommiin vaan.
Sami otti mitat, haki ullakolta laudanpätkän jota vasten leikata, ja alkoi leikkaamaan. (Nyt huvittaa miten tyhmiä oltiin…) Seuraavaksi oli tarkoitus siirtää lasia pöydän reunaan jota vasten lasi taitetaan poikki. No eikä mitään, kun tuo leikattu pienempi osio rämähti lattiaan ja loppulasikin halkesi keskeltä vinosti…
No, ei siinä mitään, kyllä siitä vielä jotain saa. Yritettiin taas, ja taas ja taas. Kaikki epäonnistui ja sadan euron lasi oli tuhottu…

Niin, jos joku joka tietää yhtään laseista, lukee tätä, varmaan joko nauraa partaansa tai huutaa mielessään ”ei noin! ei noin!”
Eli homma ei ollutkaan niin helppo. Vasta sen jälkeen kuultiin ja luettiin että pöytä jolla leikataan, pitää olla täysin tasainen, ei roskia, ei mitään. Leikkausviiva pitää vetää kerralla suoraan jne…

Että silleen…Meillä on toinen vastaava lasi odottamassa, ja kumpaakaan ei huvita koskea siihen…Sitä ennen pitäisi myös rakentaa kunnon pöytä…Saa nähdä miten käy. Luulen että jatkossa tilataan valmiiksi leikattuja laseja, vaikka ovatkin kalliita. Ne rikkinäiset lasitkin tulee kalliiksi ja aiheuttaa vain harmaita hiuksia.

Mitäs muuta. Ai juu! Sami aloitti tänään varastojen tutkimisen. Yhdestä varastostahan löytyi jo aiemmin vanha sänky, ovi jne. Tänään toisesta löytyi monta, MONTA ovea! Ulko-ovia vissiin?,sisäovia, komeroiden ovia jne jne. Lisäksi vanha pieni työpöytä (Niiiiin varmasti mulla työn alla vielä joku päivä!) lattialistoja, ikkunankarmeja…vanhat kelkan jalakset….
Myös kaikkea roskaa löytyy ihan hirveästi, mutta siis kunnon aarreaitta tuo! Yksi ovi vielä avaamatta, saatikka kaikki sälä mitä tuon roskan alta ja takaa vielä löytyy…Huii kun jännää!!:)

(Huopahattutehtailija: Tulee niin sun uni mieleen!:D )

Viikonloppuna yritetään jotenkin ratkaista tämä lasiasia (potuttaa niin koko juttu…). Ikkunarempat lähti niin hyvin käyntiin, mutta nyt tyssäsi tähän, toivottavasti siis ratkeaa pian. Sisko tulee ehkä ystävänsä kanssa Mikin seuraksi niin pääsen minäkin hommiin.

Tosin olen mä ompeluhommia tehnyt, lasten peuhanurkan tyynyt ja patjat valmistuu kovaa vauhtia! Oi kuulkaa kun oli ihanaa kaivaa ompelukone pitkästä aikaa esille ja surruutella menemään. Niin terapeuttista!:)

Kommentit (13)

  1. Anonyymi

    Passepartout on se (yleensä) valkoinen juttu taulussa kuvan ja kehyksen välissä. Ihana tuo robottijuliste!

    Terv. Lina

  2. Pohjois-Eurooppa – Meillä Kotona -blogit

    […] mielestä Bold and Noblen julisteet ovat ihania, ja Mikin huoneessa onkin heidän robottijuliste. Bold and Noblella on myös hauskoja karttoja, ja vihdoin ja viimeinen heille oli tullut tällainen […]

  3. Piha- ja sisäkalusteita – Meillä Kotona -blogit

    […] olen iltaisin maalaillut lasten mentyä nukkumaan. Jouduimme palauttamaan lainassa olleen lasten sängyn. Sänky josta en aluksi kauheasti pitänyt, kunnes näin sen käytössä meillä ja tykästyin […]

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *