Blogit
Koti asemalla

Lemmikkieläimet

Meidän lemmikkieläin-rintamalla tapahtuu/on tapahtunut isoja muutoksia lähiaikoina. Kissojen suhteen ei kylläkään, ne täällä onneksi meidän ilona vielä olla möllöttää.
Ensin tapahtui ikävä asia, meidän gerbiilit Piki ja Lumi löytyi nukkumassa ikiunta tuossa pari viikkoa sitten. Kissat ei niitä onnistuneet onneksi teurastamaan, mutta vain pari vuotta elävät gerbiilimme olivat jo vanhoja ja harmaita.

Iloinen asia on kuitenkin se, että meille tulee vihdoin oma koira. (Tähän perään tuhat hymiötä!!) Muuton myötä elämäntilanne vähän helpotti, ja minä sain vihdoin miehenkin käännytettyä. (Kyllä siinä olikin iso työ, mutta pientä heltymistä oli jo pitkään ilmassa) Pojan ”iskä pliiiiis!”-kommentit siihen päälle, niin saatiin isännän suusta vihdoin ulos se ”kyllä!”.:D Sitäpaitsi mä tiedän että se haukku vie miehenkin sydämen, ihan niinkuin nämä kissat, siitä ei ole pelkoa. Meillä vaan mies yrittää olla se järjenääni, toisin kuin minä joka kuljen sydämellä ja tunteella.

Ja kun se ”kyllä” vihdoin tuli, ja sitä onnea kailotin facebookin puolellakin, niin eiköhän heti alkanut tapahtumaan. Työkaverini ehdotti että otetaan pentu samasta poikueesta kuin heille on tulossa. Otin yhteyttä omistajaan, ja siitä se sitten lähti. Noin kuukauden päästä meille tulee ihana pikkuinen musta-valkoinen urospentu, jossa on labbista ja lapinporokoiraa. Miehen kriteerit oli että ei mitään ”pientä räksyttäjää” ja sekarotuinen, ja sellainen tuli heti vastaan. Niin ne asiat menee kuin ne on tarkoitettu.

Itse olen aivan intona, ajatus pikkuisesta on päässä koko ajan. Mulla ei ole ikinä ollut koiraa, koirat on tuttuja mutta omaa en ole ikinä omistanut. Siksi olen lukenut nyt koulutusoppaita, kohta haen kirjastosta lisää koirakirjoja, olen tutkinut netin tarvikevalikoimaa, miettinyt nimeä. Miettinyt joka päivä että jos mulla olisi nyt tässä koira, jaksaisinko viedä sen tuonne ulos sateeseen jne.

Jännittää miten meidän kissat suhtautuu, koira itse on kuulemma tottunut jo kissoihin ja lapsiin. Meidän kissat taas ovat niin hemmoteltuja että haluavatko jakaa perhettään.

Miki on intona, mutta myös jännittää hirveästi, miehenkin olen saanut jo lukemaan oppaita, joka on aika hyvin se. Koulutusasioista ollaan puhuttu, saako tulla sänkyyn ym.
Parasta tietty on, että olen kotona paljon, joten koira ei joudu paljon yksin olemaan. Emmekä matkustele paljon. Meillä on iso piha jonka voi aidata, hyvät lenkkeilymaastot ja koirapuisto ihan vieressä.

Oi oi, tämä on niin kivaa, meille tulee uusi perheenjäsen!:) Vielä kun malttaisi odottaa…

-Henna-

Ps. Osku ei päässyt kuvaan, hän nauttii ulkona auringosta, toisin kuin kaiket päivät nukkuva Eppumme.

Kommentit (16)

  1. Katja

    Onnea uudesta perheenjäsenestä!
    Ensimmäinen vuosi vaatii ehkä enemmän pitkää pinnaa, mutta sitten siitä eteenpäin on enenevässä määrin pelkkää iloa!

    • hennaasemalta

      Katja: Kiitos! Joo niin oon vähän ymmärtänyt kun kirjoja lukenut, huh! Vielä pitää sovittaa lapset, kissat ja koko paketti siihen että saadaan arki koiran kans toimimaan, eikä jokainen tee mitä sattuu. Kyllä vähän jänskättää mitä tästä tulee.:)

  2. Satu

    Onnea uudesta karvaisesta perheenjäsenestä!

    • hennaasemalta

      Kiitos.:)

  3. Susanna

    Voi ihanaa, onnea jo etukäteen! Minullakaan ei ole ollut aivan omaa koiraa koskaan, ja haaveilen siitä usein. Sulo on niin pahasti allerginen, että siksi järjen ääni on aina voittanut.

    Toivottavasti kattinne hyväksyvät uuden kaverin!

    • hennaasemalta

      Kiitos Susanna!:) Voi ei, allergiat on kyllä niin tylsä elämää rajoittava juttu…:( Mun töissä ei suositella lemmikkien ottoa koska sitten allergiset lapset ei voi tulla meille. En kuitenkaan eläinrakkaana voi antaa sen olla esteenä, sitäpaitsi nämä karvaiset kaverit tuo paljon iloa lapsille! Joten sitten täytyy allergisten mennä toiseen perheeseen…:(

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *