Lemmikkieläimet
Meidän lemmikkieläin-rintamalla tapahtuu/on tapahtunut isoja muutoksia lähiaikoina. Kissojen suhteen ei kylläkään, ne täällä onneksi meidän ilona vielä olla möllöttää.
Ensin tapahtui ikävä asia, meidän gerbiilit Piki ja Lumi löytyi nukkumassa ikiunta tuossa pari viikkoa sitten. Kissat ei niitä onnistuneet onneksi teurastamaan, mutta vain pari vuotta elävät gerbiilimme olivat jo vanhoja ja harmaita.
Iloinen asia on kuitenkin se, että meille tulee vihdoin oma koira. (Tähän perään tuhat hymiötä!!) Muuton myötä elämäntilanne vähän helpotti, ja minä sain vihdoin miehenkin käännytettyä. (Kyllä siinä olikin iso työ, mutta pientä heltymistä oli jo pitkään ilmassa) Pojan “iskä pliiiiis!”-kommentit siihen päälle, niin saatiin isännän suusta vihdoin ulos se “kyllä!”.:D Sitäpaitsi mä tiedän että se haukku vie miehenkin sydämen, ihan niinkuin nämä kissat, siitä ei ole pelkoa. Meillä vaan mies yrittää olla se järjenääni, toisin kuin minä joka kuljen sydämellä ja tunteella.
Ja kun se “kyllä” vihdoin tuli, ja sitä onnea kailotin facebookin puolellakin, niin eiköhän heti alkanut tapahtumaan. Työkaverini ehdotti että otetaan pentu samasta poikueesta kuin heille on tulossa. Otin yhteyttä omistajaan, ja siitä se sitten lähti. Noin kuukauden päästä meille tulee ihana pikkuinen musta-valkoinen urospentu, jossa on labbista ja lapinporokoiraa. Miehen kriteerit oli että ei mitään “pientä räksyttäjää” ja sekarotuinen, ja sellainen tuli heti vastaan. Niin ne asiat menee kuin ne on tarkoitettu.
Itse olen aivan intona, ajatus pikkuisesta on päässä koko ajan. Mulla ei ole ikinä ollut koiraa, koirat on tuttuja mutta omaa en ole ikinä omistanut. Siksi olen lukenut nyt koulutusoppaita, kohta haen kirjastosta lisää koirakirjoja, olen tutkinut netin tarvikevalikoimaa, miettinyt nimeä. Miettinyt joka päivä että jos mulla olisi nyt tässä koira, jaksaisinko viedä sen tuonne ulos sateeseen jne.
Jännittää miten meidän kissat suhtautuu, koira itse on kuulemma tottunut jo kissoihin ja lapsiin. Meidän kissat taas ovat niin hemmoteltuja että haluavatko jakaa perhettään.
Miki on intona, mutta myös jännittää hirveästi, miehenkin olen saanut jo lukemaan oppaita, joka on aika hyvin se. Koulutusasioista ollaan puhuttu, saako tulla sänkyyn ym.
Parasta tietty on, että olen kotona paljon, joten koira ei joudu paljon yksin olemaan. Emmekä matkustele paljon. Meillä on iso piha jonka voi aidata, hyvät lenkkeilymaastot ja koirapuisto ihan vieressä.
Oi oi, tämä on niin kivaa, meille tulee uusi perheenjäsen!:) Vielä kun malttaisi odottaa…
-Henna-
Ps. Osku ei päässyt kuvaan, hän nauttii ulkona auringosta, toisin kuin kaiket päivät nukkuva Eppumme.
Aivan ihana uutinen 😉 Onnea jo etukäteen ! Kyllä eläimistä on niiiiiiiiiin paljon iloa ihmiselle, parasta stressin poisto lääkettä ;D Cesar Milan on niin hyvä koiran koulutus ohjelma (vaikka jossain haulutaankin) Ongelmat koiralla JOHTUU AINA ihmisestä (sairauksia ei lasketa). Koira tarvitsee JOHTAJAN , virikkeitä, liikuntaa ja normi juttuja joita ikivä kyllä ei kaikki tajua… Innolla täällä ootellaan koira kuvia 😉 ja vinkkinä että ZOOPLUS.FI saa koirille kaikkea mahdollista (halvemalla kuin suomen eläinkaupoista ja paketti tulee kotiovelle 🙂 ) T: Niina ja 4kisua
Kiitos paljon!:):)
Kiitos myös vinkeistä, näitä otan ilolla vastaan! Todellakin, eläimet toimii terapeuttina niin meille aikuisille, kuin lapsillekin. Koen että ne on erittäin tärkeitä meidän hoitolasten tukena myös.
Joo mä sain koulutusjutuista sen käsityksen että se kuulostaa helpolta, mutta että säännöissä pitää olla tosi tiukka. Siis että jos päättää ettei koira tuu sänkyyn, niin siitä ei saa ikinä kukaan lipsua tai se änkee sänkyyn sen jälkeen joka päivä. Mulle oli myös yllätys että koira TARVITSEE kuria ja sääntöjä, ne ei ole koiralle kiusaa ja vain ihmisten iloksi, vaan ne itsekin rakastaa sitä että joku pitää ohjat ja määrää rajat. Niin ja että koiran kiusanteko, kenkien pureskelu tms johtuu pääosin myös virikkeiden puuttumisesta. Oon kyllä nyt jo oppinut paljon kirjoista, saa nähdä miten sitten käytännössä sujuu. Jänskää.:)
Oih, onnea jo etukäteen!
Koira olisi niiiiiiiiin kiva meillekin – olen paljon yksin ja kaipaisin vahtikoiraa ja lenkkikaveria. Mutta.. en voi sietää koiran ulon hajua :/ Joten.. meidän koirahaaveet on aina kaatuneet siihen. Jotenkin koirien haju vain ällöttää niin kovin 🙂 Ja mulle ei auta sanoa, ettei kaikki koirat haise, sillä mun nenään kaikki koirat haisee 🙂
Kiitos!:)
No voi ei… En mäkään tykkää niiden hajusta, mutta uskon tottuvani siihen. Eikä mulla se ole varmastikaan yhtä paha ongelma kuin sulla kuulostaa että olisi. Tosi kurjaa kyllä…
Ja joo, mäkin kaipaan just sitä lenkkikaveria, tykkään käydä kävelyillä mutta en ilman syytä. Meinaankin ottaa asenteen että joka ilta teen suht pitkän lenkin kun pääsen yksin ulos. Ihanaa hermolepoa mullekin päästä vähän yksin (tai siis koiran kanssa) pois kotoa joka ilta, ja saa liikuntaa myös.:)