Leluista

Nyt kun Miki sai leluja lisää synttäreidensä kunniaksi, ajattelin tehdä niistä postauksen vaikka olen varmaan ennenkin kirjoittanut aiheesta.

Mä suosin todella paljon lapsilla kestäviä leluja. Sekä kauniita, retroja tai itselleni lapsuudessa rakkaita leluja. Mulle sukulaiset vinoilikin että oon tainnut tehdä pojan puolesta toivelistan kun mukana oli keittiötä ja muumitaloa POJALLE.:D

Oikeasti poika kyllä halusikin nämä, mutta myönnän kyllä että joissain leluissa mä tein sen lopullisen päätöksen. Tänä vuonna kun päätin laittaa lahjatoiveen joillekin suoraan kutsuun ettei tarvitse sitten erikseen miettiä että mitä toivottiin keltäkin. Niitä toiveita kun aina kysellään. Itsekin pyrin ostamaan muillekin sitä mitä toivovat eikä ns turhaa.

Niin, laitoimme siis toiveisiin muumitalon, Brion keittiön, Brion junarataan osia, vaatteita jne. Mulla taka-ajatuksena näissä oli kestävyys ja se, että näillä leikkii sitten hoitolapsetkin. Mikillä on jo yksi pieni hella mutta tämä Brion olisi tarkoitus laittaa tulevaan keittiöön. Monesti kun lapset tykkää pyöriä mun ympärillä kun laitan ruokaa, ja nytkin tämä on ollut tuossa keittiössä suosittu lelu koska siinä leikkiessä lapsi on mun lähellä kuitenkin. Muumitalossa tylsää on pienet ja katoavat osat, mutta tämä lelu on kaikenlaisten lasten lemppareita ja täytyy vaan yrittää pitää osat kaukana pienistä lapsista.

Mua itseäni inhottaa suuresti kun meillä hajoilee leluja ihan ennätysmäärä. Melkein päivittäin jotain hajoaa. Se inhottaa koska näillä on toki rahallista arvoa, jätettä tulee risoista leluista hirveästi, ja joissain leluissa on myös tunnearvoa. Esim pari päivää sitten revittiin Mikin luukkukirja jonka poika sai lahjaksi ihan pienenä. Sitä luin pojalle jo pojan ollessa ihan pikkuinen. Kyllä melkein itku pääsi kun näin pitkään suht hyvänä säilynyt kirja oli palasina lattialla… Poika hajottaa leluja itsekin, mutta hoitolapsista löytyy niitä enempi tai vähempi raisuja lapsia, myös niitä ihan pieniä jotka syö ja repii kaiken mitä käsiinsä saa. Monesti myös lelut tuntuu olevan kiukun ja pahan olon kohde joita revitään tahalleen kun muutakaan ei tilanteelle voida….

Siksi siis mua inhottaa yli kaiken nykyajan lelut jotka hajoaa käsiin samantein, joten pyrin suosimaan mm. Brioa, puisia kiikkuja, kestäviä pikkuautoja jne. Haaveissa olisi saada Mikin isompien poikien helposti hajoavat lelut pojan omaan huoneeseen, ja hoitolasten huoneeseen Brioa sun muuta. Tämä ei ehkä täysin toteudu käytännössä, mutta ainakin Miki voisi itse päättää mitä leluja antaa muillekin, mitä ei. Kuitenkin aika ikävää olla jakamassa koko omaisuuttaan aina uusille ja uusille lapsille.

Lisäksi mä suosin tällä hetkellä leluissa kirjoja, lautapelejä, palapelejä, perinteisiä leluja kuten nuket, leikkiruoat ja työkalut. Nekin mahdollisimman kestäviä, esim puisia. En kyllä tykkää noista pleikkapeleistä, kaiken maailman roboteista sun muista mutta kaipa pojat niitäkin sitten vaan haluaa, heh! Pleikkapelitkin menee kunhan niistä ei tuu “koko elämä” vaan pelataan vaan hetki ja sitten muuta.

Tyttöjen leluissa mulla on jonkin verran mun ja siskon vanhoja nukkeja ja poneja, ponien kohdalla tosin itken verta, varsinkin niiden vanhojen suosikkien kanssa jos ne hajoaa, joten kuka vaan ei niitä saa, hih!

Täytyy sanoa että mun työssä yksi paras ilo on se, kun näkee miten lapset keksii mitä mielettömämpiä leikkejä joiden parissa viihtyvät pitkään! Uudet lapset lisää myös Mikin mielikuvitusta koska lähes aina uudella lapsella on joku oma juttu, tai lapset keksivät yhdessä jonkin ihan uuden leikin! Kuten nyt uusin juttu on autokauppa nukkekodissa.:D

Mitä teillä leikitään?

-Henna-