Lasten keittiö

Mä näköjään tykkään mun keittiöstä niin paljon etten osaa enää muusta postaakaan… No, tämä vielä ja sitten ehkä muuta asiaa.
Mun työn takia meillä on melkein aina pieniä lapsia. Toki meidän omakin poika on vielä pieni, mutta myös työ lisää sitä, että yritämme uudessa kodissa panostaa paljon lapsiin. Ulkovaatteet saa matalalle naulakkoon, lapsilla on oma hampaidenpesu-piste lastenhuoneessa jne.

Mulle on lasten yleisen turvallisuuden lisäksi myös erittäin tärkeää opettaa heille oma-aloitteisuutta. Okei, on se myös laiskuutta, en jaksa jatkuvasti passata muita, heh! Voin sanoa että tässä työssä sitä passaamista meinaan tulee väkisinkin aika paljon… Koen silti että se oma-aloitteisuus on tärkeää. Mun ei olisi lapsena tarvinnut tehdä paljoakaan itse, äiti siivosi huoneen jne. Halusin kuitenkin itse oppia. Parasta oli just pikkusisarusten hoito, apulaisena olo keittiössä jne. Sielä olenkin myös oppinut paljon enemmän kodin- ja lastenhoidosta kuin yhdessäkään koulussa.

Meillä onkin nyt uudessa keittiössä laitettu lasten omat astiat heille omaan kaappiin josta ylettyvät itse ne ottamaan. Jääkaappiin ylettävät itse, ja sinne minne ei, on käytössä jakkara jotta ainakin ylettää. He saavat opetella itse laittamaan voileivän, ottamaan maitoa kaapista, kattamaan pöydän. Myös käytöstavat ovat tärkeitä, ja monesti ruokapöytäkeskusteluna onkin “mitenkäs pyydettiin lisää? Mitä sanotaan kun on syöty jne.”

Lapsilla on myös keittiössä oma hella, pikkupöytä jne jossa voivat touhuta kun minä laitan ruokaa. 

Itse olen huomannut että nykyään ihmiset voivat olla todella röyhkeitä tuolla liikenteessä, käytöstapoja ei ole, asiakaspalvelu on surkeaa. Joten koen että niiden opettaminen on todella tärkeää. Sitäpaitsi jos joku tapaa vaikka ensimmäisen kerran vieraan lapsen, niin eikö se lapsi jää heti mieleen jos osaa olla hyvätapainen vaikka ruokapöydässä?
Liian jäykkää meillä ei silti todellakaan ole, tämä ei ole mikään armeija, paremminkin päinvastoin. Lapset saa juosta ja huutaa vaikka kaksi tuntia ympäri olohuone-keittö-aulaympyrää, mutta jos lapsi on kohtelias, siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Oma-aloitteisuus taas, onko mitään suloisempaa kuin lapsen tyytyväisyys itseensä kun on osannut itse kaataa maitoa lasiin?:) Siten ei myöskään kasva nykyajan uusavuttomia lapsia. Pienikin oppi on hyvä asia, varsinkin kun niitä opetellaan lasten ehdoilla eikä väkisin.

 Loppuun vielä palanen mun seuravaa projektia. Arvaattekos mihin nämä ihanuudet tulee?:)

-Henna-

Ps. Ruokapöydällä Susannan tiskirättejä, jotka toimivat meillä lasten nassu ja käsipyyhkeinä. Talouspaperia menisi muutoin 10 rullaa päivässä tässä talossa, mutta ekologisempaa on nuo rätit, ja nätimpää.:) Susannaa olen mainostanut monesti ennenkin, mutta kun tykkään niin paljon!:)

Kommentit (13)
  1. Hieno asenne! Tuosta pitäisi itsenikin ottaa vähän oppia – ja antaa lapsen itse touhuta ja yrittää, juurikin keittiössä. Eihän se muuten opi! Meillä siis 5-vuotias poika, mutta mä teen liian usein sitä, että sanon "äläs nyt, äiti tekee tän nyt…". Ja miksi? No siksi, että ei tulis SOTKUA. Kamalaa… ihan kun se sotku nyt ois jotain niin kamalaa, eikä ikinä saisi olla niin kiire, että ei antaisi lapsen osallistua. Ollaankin viime aikoina miehen kanssa tsempattu tän asian suhteen ja otettu poika mukaan keittiöön kokkaamaan, leipomaan ja niin… sotkemaan. Ja meillä on ollut aika kivaa. Poika erityisesti nauttii! Viimeksi eilen sai tehdä ruuan lähes kokonaan äidin valvovan silmän alla itse ja olihan ylpeä! 🙂

    Naulakot on herkut! Ja noita tiskirättejä pitäis hommata meillekin.

  2. Suloisen näköistä ja kuuloistakin 🙂

    En arvaa, mutta odotan innolla koska meillä on noita samoja kasa ja en tiedä mihin kaikki lykkäisin 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *