Koti asemalla
Koti asemalla

Kuinka on sujunut alkuvuoden kirjahaaste?

Vuodenvaihteessa tein päätöksen lukea yhden kirjan kuussa, koko vuoden. Olen ollut lapsena ja nuorena aivan hillitön lukutoukka. Kolusin Tikkurilan kirjaston koko lasten-ja nuorten puolen täysin läpi. Siitä sitten jatkoin aikuisten puolelle kevyesti Stephen Kingin kirjoihin jne. Kun kesäisin lähdettiin mökille, kisattiin äidin kanssa että kummalla on isompi pino kirjoja mukana. Aina olen rakastanut kirjoja, ja kirjakauppoja.

Ihan kamalaa vain on ollut huomata, miten nykyään some-ja tietokone-aikana se lukeminen vaan jää… On niin helppoa istuessaan tarttua kännykkään, tai illalla sängyssä tuijottaa aivottomana Netflixiä. Kirjaan ei vaan ole tullut tartuttua enää samanlailla, mikä on sääli. Todella sääli. Siksi tein uudenvuoden-lupauksen, että luen kirjan kuussa, ja kesäksi pistin Netflixinkin poikki. (Tosin mulla on nyt vuoden C-more ilmaiseksi käytössä, ja Yle Areenasta löytyy aina katsottavaa, piru vie…)

Kaikesta huolimatta olen saanut pidettyä haasteestani kiinni. Välillä tosin kirja on mennyt vielä seuraavan kuun puolelle, varsinkin paksut kirjat, mutta olen sitten kirinyt sen kiinni. Välillä olen ihan pakottanut itseni lukemaan ajatuksella ”luen nyt edes 20 sivua/luen puolituntia, sitten katson ohjelmia”. Aina se kirja kuitenkin on vienyt mennessään ja on tullut luettua enemmänkin. Varsinkin nyt kesällä.

Ajattelin nyt käydä mun alkuvuoden kirjahaasteen kirjat läpi, koska kaikki ovat erilaisia, mutta sellaisia joita voin suositella. En ole siis alkuvuodesta päättänyt mitkä 12 kirjaa otan haasteeseen. Kun edellinen kirja loppuu, kaivan kirjahyllystä uuden kirjan fiiliksen mukaan. Pokkareita on meinaan tullut ostettua muutama, mutta ei luettua. Nytkin sieltä löytyy edelleen ainakin kolme kirjaa joita en ole lukenut. Lisäksi veikkaan että äidilläni ja siskollani olisi monta kirjaa mulle lisää…


Tammikuu: Diana Gabaldon: Syysrummut. Ihastuin aikoinaan Netflixissä Outlander-sarjaan. Sarjassa Claire aikamatkustaa 200 vuotta taaksepäin menneisyyteen, ja löytää menneisyydestä elämänsä rakkauden, Jamien. Gabaldon on kirjoittanut tästä rakkaustarinasta huikean kirjasarjan. Vaikka näinkin ensimmäiset kaudet tv-sarjana, oli pakko lukea nämä myös kirjoina. Syysrummut on sarjan neljäs osa. Hienoa historiakerrontaa, ihania hahmoja, romanttisin rakkaustarina ikinä. Ehdottomasti omia lemppareitani. Mulla on seuraavatkin osat hyllyssä odottamassa, mutta säästelen niitä tahallani ettei kaikki lopu heti kesken. Sekä siksi, että voin sitten katsoa tv-version pian perään. Nythän sarjasta on tekeillä just tuo 4.kausi. (Jamie on sarjassa niin hoooot! *vink vink* ) HUOM! Sarja pitää lukea järjestyksessä!

Helmikuu: Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa. Pariisi-fanina tartuin aikoinaan kirjaan vain kannen perusteella. Kirjan kerronta on tavallaan runollinen, täynnä upeita maisemia, suloisuutta ja tunnetta. Kirja kertoo pariisilaisesta kirjakauppiaasta Jean Perdusta, joka lähtee sydänsuruineen suureen seikkailuun kelluvalla kirjakauppalaivallaan. Minun oli jotenkin vaikea päästä aluksi kirjaan mukaan. Kun lukemista vain jatkoi, niin se veikin mukanaan. Lopulta olikin sääli luopua siitä kirjan loputtua. Ihana, suloinen kirja!

Maaliskuu: Sylvia Löhken: Introverteissa on voimaa! Tämän kirjan innoittamana kirjoitin tänne blogiin introverttiudesta postauksenkin, ja se löytyy täältä. Tämä hiukan muista poikkeava kirja oli todella mielenkiintoinen, ja opin itsestäni todella paljon. Tämä oli oikea oivallusten kirja! Suosittelen introverteille, ja introvertteja tunteville, eli kaikille!

Huhtikuu: Eve Hietamies: Hammaskeiju. Porukan ainoa kotimainen kirja. Olen lukenut edellisetkin hurmaavat Antti ja Paavo Pasasen tarinat, joten tottakai tämäkin piti lukea! Yksinhuoltajaisän ja poikansa tarina alkoi kirjasta Yösyöttö (Löytyy myös elokuvana), jatkui Tarhapäivänä ja nyt Hammaskeijussa. Hammaskeijussa Paavo on jo koheltava koululainen. Kirja naurattaa ja on samaistuttava, vaikkei oma koululaiseni samanlainen koheltaja olekaan ollut. (Kuopus varmaan vielä on…) Nyt vain peukut pystyyn että saadaan vielä tarina teini-ikäisestä Paavosta! Nyt kun täällä meilläkin on, ”ah niin ihana”, teini talossa, kaipaisin sitä teini-Paavoa myös. Ihanan kepeää ja naurattavaa luettavaa, mutta lue ehdottomasti ensin ekat osat!

Toukokuu: Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. En tiedä mikä sai minut aikoinaan tarttumaan tähän kirjaan kaupassa. Olin jo vähän unohtanut koko kirjan olemassaolonkin, kunnes huhtikuun lopulla näin mainoksen, kirjasta on tehty elokuva. Kaivoin samantein kirjan hyllyn kätköistä ja aloin lukemaan. Ensin hiukan epäilytti, koko kirjan tarina on kirjoitettu kirje-muodossa! Tarinassa kirjailija Juliet Ashton kirjoittelee monen henkilön kanssa 1940-luvun englannissa, sodan jälkeen. Koko kirjassa ei ole muuta kerrontaa, vain nuo kirjeet henkilöltä toiselle. Yllättävän hyvin tämä kuitenkin vei mukanaan. Alku oli tässäkin hiukan tylsä mutta lopulta vei täysin mukanaan. Se oli hauska, suloinen, välillä hiukan synkkä, mutta mukaansatempaava tarina sodanjälkeisestä ajasta. Rakastan 1900-luvun alun kirjoja ja sarjoja, ja tämä oli ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Kesäkuu: John Boyne: Tarkoin vartioitu talo. Tämä kirja taitaa olla joskus ajat sitten alelaarista ostettu kirja. En tämänkään kohdalla yhtään muista miksi tartuin tähän. Vasta nyt kun aloin sitä lukemaan, huomasin että kirjailijan teoksiin kuuluu ”Poika raidallisessa pyjamassa”. Sitä tosin en ole lukenut, vaan nähnyt elokuvana. Elokuvana joka oli erittäin mieleenpainuva, ja jota en vielä vuosienkaan jälkeen ole unohtanut. Se herätti niin vahvoja tunteita. Tämä Boynen Venäjälle ja osittain Suomeen sijoittuva kirja ei kyllä jäänyt kakkoseksi. Kirja kertoo Venäläisen Georgi Jatsmenevin ja hänen vaimonsa Zojan elämän ja rakkaustarinan. Alkaen Lontoosta vuonna 1980 ja palaten Venäjälle 1915, kun Georgi oli nuoripoika, ja hänet palkataan tsaarin henkivartijaksi. Tarina käy läpi Georgin vuodet köyhänä maalaispoikana, tsaarin henkivartijana rikkausten keskellä, tsaarin vallan romahduksen, Georgin paon Venäjältä ja rauhalliset aikuis-ja vanhusvuodet Pariisissa ja Lontoossa. Koskettava, surullinen ja hieno historiallinen tarina. Eikä tästäkään tarinasta puutu lopusta yllättävää juonenkäännettä, niinkuin ”poika raidallisessa pyjamassa”-kirjasta.

Olen niin tyytyväinen että tein tämän kirjahaasteen itselleni, ja olen saanut sen pidettyä. Monta hienoa kirjaa olisi jäänyt muutoin lukematta. Vaikka rakastan myös tv-sarjoja ja elokuvia, kirjoissa päästään ihan erilailla porautumaan tarinan yksityiskohtiin ja tunteisiin.

Nyt heinäkuussa olen aloittanut kirjajärkäleen: Carlos Ruis Zafón: Henkien labyrintti, jossa on lähes 1000 sivua. Tämä kirja kuuluu hänen todella upeaan Kirjojen hautausmaa-kirjasarjaan jonka edelliset osat ovat: Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki. Todella koukuttavia kirjoja, joissa todellisuus ja taru sekoittuvat mielettömän hienoiksi tarinoiksi. Nämä ovat yksiä parhaimpia kirjoja joita olen ikinä lukenut. Kirjailija itse sanoo että kirjat voi lukea missä järjestyksessä vaan, ja se on totta. Itse olen nämä kuitenkin lukenut järjestyksessä. Olen tästä kirjasta lukenut vasta reilu 100 sivua, enkä ehdi tätä ehkä lukea heinäkuussa kokonaan, mutta tiedän jo nyt, että tämäkin on todella hyvä.

Mitä kirjoja olet itse lukenut viime aikoina? Koetko sinäkin että lukeminen on jäänyt somen myötä? Toivottavasti saitte tästä kirjavinkkejä loppukesäksi, ja tosiaan kiva olisi kuulla teidänkin suosituksia.

-Henna-

Kommentit (4)

  1. Lukutoukka

    Olen myös ollut aina todella kova lukemaan kirjoja, kirjaston ja divareiden suurkuluttaja! Minulla on tullut aivan sama pulma, että netti ja some ovat vieneet sen ajan minkä olisin aiemmin lukenut kirjoja. Päätin keväällä, että nyt alan lukea taas, ja voi kuinka ihanaa se on ollutkaan! Kiitos kirjavinkeistä, sinulla näyttää olevan hyvin samanlainen maku kuin minulla. Laitathan lisää kirjavinkkejä blogiisi kun keksit jonkin hyvän kirjan!

    • hennaasemalta

      Joo lukeminen on kyllä ihanaa, varsinkin näillä keleillä kun voi pötkötellä pihalla viini-tai teekuppi kädessä. Ihanaa. <3 Kiva jos sait vinkkejä, ja kyllä, viimeistään sitten loppuvuodesta kerron miten sain kirjahaasteeni tämän vuoden osalta päätökseen. 🙂

  2. Laura

    Olipa kiva kirjoitus. Olin juuri pohtinut noita Ruis Zafronin ja Gabaldonin kirjoja. Minäkin kaivoin ”perunankuori-kirjan” naftaliineista kun näin mainoksen leffasta. Muistan, että pidin siitä, mutten juuri muuta.

    Kirjasarjoista pidän Pendergast-sarjasta (kertoo erikoisesta agentista ystävineen ja vähän yliluonnollisistakin tapauksista), Flavia de Luce kirjoista (kymmenvuotias tyttö ratkoo rikoksia) sekä Vish Puri kirjoista (”Intian Hercule Poirot”). Näistä Pendergast on vähän jännä ja Flavia ja Vish Puri hyvin kevyitä, jopa hauskoja etsiväjuttuja.

    Sitten on jotain kirjoja, jotka tulevat aina kesällä mieleen. Esim. Rebecca Wellsin Jumalaiset jajasiskot, joka oli aikanaan tosi suosittu. Kertoo elinikäisestä ystävyydestä naisten kesken.

    Kiitos kivoista vinkeistä.

    • hennaasemalta

      Kiva kuulla että tykkäsit! Joo Gabaldon ja Ruis Zafon kuuluu ehdottomasti mun suosikkeihin, voin todella lämpimästi suositella! Molemmat on kyllä ihan tiiliskiviä, mutta silti lukeminen ei töki missään kohtaa.
      Kiitos itsellesikin vinkeistä, mulle aivan outoja kirjoja, joten täytyy ehdottomasti googletella lisää!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *