Blogit
Koti asemalla

Keinutuoli ja vesiväritöitä

Meillä kävi tänään vieraita. Samin veli perheineen oli kylässä. Miki sai kaverin päiväksi, äiti juoruseuraa ja iskä remppaseuraa.:) Hauskinta oli se, että kun olimme Mikin kanssa menossa ulos heitä vastaan, ulkona odotti yllätys. Katu meidän talon edessä oli täynnä ihmisiä ja kojuja! Korson maalaismarkkinat oli käynnissä! Ihan hauska sinänsä, käytiin Mikin kanssa siitä hakemassa päiväkahvipullat. Vähän tuli ongelmia että mites vieraat pääsee meille. Jättivät sitten auton viereiseen parkkihalliin.
Olen taas huutonetissä pyörinyt. Aiemmin huusin tuon keilutuolin Mikille. Olen niitä jo pitkään katsellut kirpputoreilla ym, juuri tuota mallia siis. Ovat vaan olleet turhan kalliita tai turhan kaukana. Tämä lopulta löytyi, ja värikin on ihan hyvä. Poika tykkää siitä, ja pitää sitä televisionkatselu-tuolina.
Selasin tuossa myös jenkkiläistä Country Homes and interiors-lehteä.
 Mummini on jo vuosia lukenut jenkkiläisiä sisustuslehtiä. Minä ja äitini ei olla kuitenkaan koskaan niistä kiinnostuttu mummilla ollessa ”koska ei niitä kivoja tavaroita sitten Suomesta saa”. Eikä se niiden tyylikään ole ehkä houkutellut. Nyt äiti osti tämän, ja kyllä tykkäsin. Niin ihanaa maalaismaisemaa ym!
Myös se, ettei näitä juttuja Suomesta saa, pidä paikkaansa. Tai ei ehkä Suomesta, mutta nykyään kaikkea on mahdollista tilata.
Huomasin lehdessä jutun Janine Draysonista, jolla oli aivan ihania kesäisiä vesiväritöitä ja tekstiilejä. Hänellä on suloinen nettisivukin.
Varsinkin lehdessä, jossa oli kuvaa myös hänen puodistaan, nämä kuvat olivat kauniisti esillä. Puodissa oli myös ihanaa kukkatapettia, vaaleansinisiä kalusteita ym jotka inspiroivat minua kovasti. Minusta on myös ihanan näköistä kun sisustuslehdissä on lankakerärullat kauniisti korissa, tai tässä naisen vesivärit ja pensselit esillä. Hänellä on puodissaan myös oma maalaustila jossa voi samalla työskennellä, jutella asiakkaiden kanssa ja näyttää heille kuinka työ etenee. Oi että, juuri sitä mitä minä olen pikkutytöstä asti haaveillut! Oma puoti ja työpaja!
Juttelimme myös Samin veljen vaimokkeen kanssa siitä, että miten ihana olisi itsekin osata tällaisia tehdä. Totesimme moneen juttuun, että kaikkea ei voi osata. Minä tosin olin nuorena ihan hyvä piirtämään, mutta piirtäminen on vuosiksi jäänyt. Nykyään käsi ei tottele yhtään jos yritän jotain taiteilla.
Nyt aloin kuitenkin miettimään, osaisinko sittenkin? Lapsena pidin vesiväreistä, joten miksi ei vieläkin?
Minua monesti uudestaan maalaamaan kannustava mummini varmaan miettii kun tätä lukee, että no kyllä osaat ja kokeilet!
Ehkä teenkin niin. Täytyy varmaan lainata alkuun Mikin värejä…ja ottaa se kynä käteen ja alkaa luonnostelemaan. Mitään ei osaa jos ei kokeile ja opettele.
-Henna-

Kommentit (10)

  1. VILLAKÖLHIN PIHAMAA

    Siis ehdottomasti lähdet nyt vaan piirustamaan ja kokeilemaan tota maalausta 🙂 mä haluun sit kans niitä maalauksia sulta, kun vauhtiin pääset
    p.s. kiitos mukavasta seurasta, toivottavasti nähdään taas pian!

  2. hennaasemalta

    Kirsi: Totta, niin se varmaan onkin. Ei sitä tiedä vaikka innostuisin niin kuin lapsena, jolloin en paljon muuta tehnytkään kuin piirsin.:D

    Nasba: Tervetuloa!:) Joo,tuo punainen on ihan kiva! Mä maksoin tästä vähän enemmän, 15 euroa.

    Alli: Joo mäkin muistan tän jotenkin lapsuudesta. Äiti ei muistanut että mulla olisi tätä ollut, ehkä sitten jollain kaverilla…? en tiedä, mutta kiva se on.:)

    Teija:niinpä!:) hih, oli kyllä ihan hauska ylläri ne maalaismarkkinat.:)

    Kiitos Marja-Riitta!:)

    Niina:Kiitos itsellesi! Toki, katsotaan nyt ensin mitä saan aikaiseksi, jos mitään..:D

  3. huopahattutehtailija

    Sama juttu täällä..että kuvaamataito-taidot päässeet ruostumaan, kun ei ole pitkiin aikoihin mitään tehnyt.

    Mä oon muuten joskus tehnyt kyseisellä tyylillä yhden teoksen.. aika helposti sai kivaa jälkeä.

    Juu tuli tosta yhdestä kommentista, josta loukkaannuit mieleen just se, että tänne kun voi eksyä kuka vaan, jolla on vaikka itsellään huonoja kokemuksia huostaanotosta..niin helppo purkaa nimettömänä (vaikka siinä nimi olikin 😉

    En mä nyt sanois, että kassatäti, jota joskus ärsyttää joku asiakas tai opettaja, joka kokee oppilaan käytöksen haastavaksi tai lastentarhanopettaja, joka on väsynyt pitkän päivän päätteeksi olisivat vääriä henkilöitä tekemään töitään.

    Kukaan ei ole täydellinen, eikä keneltäkään sitä voi vaatiakaan. Mun mielestä tossa työssä kaikki tunteet on inhimillisiä ja sallittuja ja ammatillisuus tulee sitten siitä, antaako niiden tunteiden ohjata olennaisesti käyttäytymistä.

    Itse teen töitä ympäristössä, jossa näen joka ikinen päivä kun siellä käyn, vanhempien kohtelevan kaltoin lapsiaan niin henkisesti kuin fyysisesti. Se, että asettaisikin ajatuksissaan oman lapsensa joskus hoitolapsen edelle, on pientä siihen verrattuna, mitä jotkut lapset saavat kokea. Ja eihänn monilapsisissa perheissä usein muutenkaan (luonnollisesti) jakaudu huomio ja moni muukaan asia sisarusten kesken täysin tasan. Ei myöskään vanhempien tunteet kaikkia lapsiaan kohtaan ole täysin samanlaisia. Eikä pidäkään olla.

  4. hennaasemalta

    Mä olen kanssa muksuna tehnyt vesiväritöitä.:D siis vanhempanakin muksuna, en vain ihan pienenä. ja öljyväreillä maalasin jossain vaiheessa. Nytkin mulla on seinällä pari öljyvärityötä jotka tein 13-vuotiaana.

    Niinpä. Kyllä mäkin olen tehnyt monta virhettä tässä työssä, mutta mä olen vasta aloittelija, ja väitän oppineeni niistä virheistä.

    Ja toki tunteet ovat erilaisia eri lapsia kohtaan, on ne sitten omia tai ei. Tuskin tuo hoitopoikakaan minua rakastaa yhtä paljon kuin äitiään.

    Mua vaan ärsyttää kun otan niin itseeni kaiken. Siinä mun pitäisi kasvaa. Toisaalta, luulisi että tätä työtä tekevät ovat pääsääntöisesti aika tunteellisia, ei kai tällaista työtä muuten tekisi. Tämä on työ jotka ei ikinä voisi korvata roboteilla.

  5. VILLAKÖLHIN PIHAMAA

    Menin sitten tilaamaan Janinen nettisivuilta "maalauksia"…ei voinut vastustaa kiusausta!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *