Blogit
Koti asemalla

Iloa ja surua

 Nämä on niitä kuvia joita tulee sitten taas pitkän talven aikana katsottua kaihoten… Olispa kesä jne…
Joten nyt täytyy nauttia kun nämä päivät ovat tässä just nyt. Ja kyllä me ollaankin taas nautittu! Yksi yö oltiin mökillä, ai että sielä on ihanaa aina. Olisi mahtavaa jos sielä malttaisi olla joskus oikeasti monta päivää putkeen, mutta nytkin mielessä poltteli kotona odottavat rempat eikä sitten koko juhannusta sinne jääty.

Lapset sai kuitenkin polskutella vedessä koko päivän. Lapsiin kuuluu luonnollisesti myös Unto. Unto hömppä tipahti laituriltakin järveen kerran. Pestiin miehen kanssa mattoja, mies heitti maton veteen huuhdeltavaksi niin koira hyppäsi perässä maton päälle eikä tajunnut että se uppoaa. Raukka säikähti kovin ja mies veti sen ylös. Koira ei onneksi saanut siitä traumoja vaan polskutteli pian lasten seurassa. Tosin koira meinasi seota kun muut lähti veneilemään ja raukka jäi mun kanssa rannalle uikuttamaan. Yläkuvassa kaveri vahtikin veneilijöitä silmä kovana.

Tänään onkin sitten tehty niitä remppoja. Sisällä ja ulkona. Tai lähinnä mies, mä vaan odottelen että pääsisin pian huiskimaan pensselin kanssa, mies saa suosiolla hoitaa nuo rapsutukset… Voi että mä vihaan niitä… Tarttisin kunnon muskelit jotta sitä jaksaa. 
Jotenkin kovin kiireistä pitänyt viime aikoina. Ensi viikon kalenteri täyttyy vuorostaan kauneudenhoidoista, hääjärjestelyistä ja lopulta itse sukulaisten hääjuhlasta. Mulla on tiedossa kampaajaa ja kynsien laittoa, molemmat ystävien tekemänä (Kivaa kun on suhteita.;) ) ja Untokin pääsee kauneussalonkiin. Päätettiin lopulta viedä karvaturri ammattilaiselle kunnon harjaukseen ja kynsienleikkaukseen. Itse kun ei vielä osaa tarpeeksi hyvin. 

Kaiken hässäkän keskellä tapahtui myös jotain ikävää. Meidän uusin tulokas John-kissa menehtyi… Pikkuinen vanha-herra ei kauaa meillä ehtinyt olemaan, mutta siinä ajassa ehti kyllä tuomaan lisää hässäkkää taloon, niin hyvässä kuin pahassa. Rauhallinen vanhus ei sitten ollutkaan niin kovin rauhallinen ja juuri kun meinasin menettää järkeni, kävikin näin… Tuntui niin pahalta, tuntuu vieläkin. Nyt John lepää meidän pihassa pihlajan alla, meillä on käyty lasten kanssa raskas keskustelu kuolemasta ja muut karvaiset kaverit ovat saaneet extra-rutistustuksia.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, mun on tästä aiheesta vaikea täällä kertoa koska aina kun mainitsen jotain meidän eläimistä, joku tulee ikävään sävyyn arvostelemaan ja neuvomaan. Siksi en kerro aiheesta enempää ja toivon että meidän surua kunnioitetaan ja pysytään asiallisina kommenteissa. Olisin siitä kovin kiitollinen.

Mukavaa juhannuksen loppua kaikille, rutistakaa rakkaitanne, niin karvattomia kuin karvallisiakin!

Hei hei John. Mä melkein kuulen vieläkin sun joka yöllisen mouruamisen. Oot sä aikamoinen veijari.

-Henna-

Ps. Huomenna saan levittää puhtaat ja hyväntuoksuiset matot lattialle. Ah!

Kommentit (12)

  1. Anonyymi

    Tuli tippa linssiin tätä lukiessa sillä oma 14-vuotias kissanikin nukkui pois pari viikkoa sitten. Osanottoni John-kisusta. Onneksi teille jäi vielä muita karvaisia kamuja, joita halia ja joista pitää hyvää huolta 🙂

    • hennaasemalta

      Voi ei… Meidän suru ei ole mitään verrattuna sinun suruusi… Vaikka meilläkin itku tuli niin ihan rehellisesti emme olleet vielä ehtineet Johniin kiintyä niinkuin näihin muihin jotka on ollut meillä paljon pidempään. Johnihan ehti olla täällä vasta joku vajaa 2 kuukautta.
      Onneksi nämä muut ovat vielä nuoria, ja niillä on toivottavasti vielä monia hyviä vuosia edessä!
      Suruvalitteluni sinne.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *