Blogit
Koti asemalla

Hullu kuukausi

Lokakuu alkaa olemaan lopuillaan, ja mä en voi oikein muuta sanoa kuin että huh heijaa, olipahan ikimuistoinen kuukausi! Niin hyvässä kuin pahassa. Mun tunteet on ainakin vedellyt niin ylhäältä alas, ja taas vähän ylös kuperkeikan kautta.
Lokakuuta kuvaavin sana on kyllä Odotus. Isolla o:lla. Valitinkin jo asiasta pari postausta sitten, ja nyt jälkikäteen ei voi kuin sanoa että luojan kiitos, se on ohi! Tuntuu että pää on vihdoin vapautunut. Voin suunnata ajatukset tulevaan, aloitella ristiäisten ja joulun suunnittelun, saada itseni pikkuhiljaa kuntoon. Vatsa pienenee päivä päivältä, kroppa palautuu, näen taas varpaani, jee! Kipuja on, ja palautuminen leikkauksesta kestää kauemmin kuin viimeksi. Silti on ihanaa tietää että joka päivä parempi, ja vielä joku päivä voin palata keväällä aloittamani lenkkeilyn pariin. Mieletöntä mistä kaikesta kroppa voikaan palautua!

Kummasti sitä arvostaa terveyttäkin taas eri tavalla kun on käynyt läpi niin ison rasituksen. En muista kerroinko viime postauksessa, mutta meillähän ei tosiaan mennyt synnytys putkeen. Lyhyesti vauva oli liian iso, tuntien ponnistelujen jälkeen todettiin että se ei itse ulos pääse. Lisäksi kun raskaus oli päästetty näin pitkälle, vauva ei meinannut jaksaa enää ja sydänäänet tippui jatkuvasti synnytyksen aikana. Huoli vauvasta oli ihan kamala, joten lopulta huokaisin helpotuksesta kun päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Tosin seuraavaksi sain huolehtia itsestäni. Mun rakko repesi leikkauksessa… Vauva oli saatu terveenä ulos, ja ihmettelin että mikä tässä leikkauksessa vielä kestää. Kunto romahti ja olin aivan pihalla, pelkäsin enkä tiennyt mistään mitään. Lopulta mulle kerrottiin mitä kävi ja sanottiin että repeämä on nyt korjattu. Sen ei pitäisi tulevaisuudessa vaivata, mutta toki vaikuttaa ainakin tähän mun palautumiseen.

Arki on lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan. Vuosien lastenhoitokokemuksella on ihanaa huomata kuinka varmasti sitä osaa tätä pientä hoitaa verrattuna esikoiseen. Tietää miksi se itkee, tietää oikeat imetysotteet, tietää miten lastaan haluaa hoitaa. Tosin kyllä sitä ehti jo unohtaa miten kamalasti pyykkiä noinkin pieni ihminen saa aikaiseksi. Tai kuinka kauan aamutoimiin menee aikaa vauvan kanssa.

Lokakuussa postauksiakin tuli kovin vähän, olin niin omassa kuplassani. Tämäkin kuukausi saattaa jäädä vähän hiljaiseksi, katsotaan nyt kun olo tästä paranee. Toisaalta tekisi mieli jo hössöttää vähän joulua. Viikonloppuna myös vietämme pienesti halloweenia Mikin vuoksi.

Marraskuu menee varmaan vauvanhuuruissa nauttien, palautuen kuntoon ja pikkuhiljaa joulusta hössöttäen. Vauvan eka joulu!
Mä jo kaivoin joulutähdet esille, mies saa pian ne ripustaa, ja ai että kun tekisi mieli juoda ekat glögit!

Iso kiitos kaikille onnitteluista, niitä olikin hirmuinen määrä! <3

-Henna-

Kommentit (14)

  1. HoO / Lumimäellä

    Lämpimät onnittelut ja tsemppiä toipumiseen! ♥

  2. Laura

    Paljon onnea! <3

    Tuntuu ihan hassulta, en tiedä huomasitko kun kommentoin aiemmin samankaltaisuudesta (lasten ikäerot ym.) ja nyt voin sanoa, että meillä myös molemmat lapset syntyneet kiireellisellä sektiolla vauvan ison koon vuoksi… 🙂 Pikaista toipumista toivottelen myös. 🙂

  3. Puutalon elämää

    Paljon paljon onnea koko perheelle ja ihanaa, että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin 🙂 Pikaista toipumista sinne!

  4. Anonyymi

    Voi että tuo on niin syvältä kun ei käynnistetä ajoissa ja sitten tulee kaikkia tuollaisia juttuja! Toki ei voi tietää mikä on se oikea aika mutta jos takana on jo yksi sektio niin luulisi että sillä olisi jotain vaikutusta. Paljonko loppujen lopuksi meni yli?

    Meilläpäin on nykyisin 10 päivää se käynnistysraja, ennen oli 2 viikkoa mutta ilmeisesti tuli paljon enemmän juurikin kaikenlaisia ongelmasynnytyksiä kun venytettiin pitkälle.

    Mutta pääasia että voitte molemmat hyvin ja sinäkin toivut hyvää vauhtia. Vauva näyttää kyllä tosi virkeälle kuvissa. 🙂

    t. Anna

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *