Blogit
Koti asemalla

Höpinöitä

Nappasin muutaman kuvan kotoa viime keskiviikkona kun lehtikuvat oli otettu ja koti oli hetken siisti. Tosin se siisteys on nyt muisto vaan. Tällä hetkellä kukat alkaa kuihtumaan ja kaikki on pienessä kaaoksessa. Kaikki aika on mennyt muualla kuin kotona, tai pihalla maalaushommissa. Eipä se siisteys nyt muutenkaan kauaa tässä talossa kestä, ei sillä.

Tänään aamulla oli kyllä niin syksyä ilmassa, että tuli jo hetken pieni paniikki että nytkö nämä lämpimät loppuu. Näihin kun jo ehti tottua. Toisaalta nyt syksyn ottaa vastaan jo ihan mielelläänkin, kun sai edes hetken tätä kunnon kesää kokea.

Odotan myös arkeakin siinä mielessä, että jos vihdoin saisi itseään niskasta kiinni. Ensin oli kesäloma ja nyt Samin loma, ja ollaan syöty ja liikuttu miten sattuu, eli huonosti. Kun koko ajan on liikenteessä tai tekemässä remppaa, niin syötyä tulee vaan kiireessä eikä liikuntaan ole aikaa eikä enää voimia. Toisaalta kivaa ottaa välillä iisimmin, mutta olo on niin löysä että alkaa jo kaipaamaan muuta.
Myös päivään saisi tulla vähän ryhtiä jo, vaikka toki Mikin koulu ja Nestorin tarkat aikataulut saa pitämään meidät kaikki jostain rytmistä kiinni.

On kuitenkin ollut ihanaa kun remppahommat on edennyt yllättävän paljon näiden kelien ansiosta. Sami on myös saanut enemmän isäaikaa, erityisesti Nestorin kanssa, Mikin ollessa koulussa. Voi vaan kuvitella miten nopeasti työssäkäyvillä iseillä menee se vauvavuosi ohi, jos se meillä äideilläkin menee. Sitä on kuitenkin itse saanut olla sen vauvan kanssa koko ajan, Sami ei.

Nestori täytti muuten eilen 10 kuukautta, eli se vauvavuosi lähenee koko ajan loppuaan. On ollut niin hienoa seurata Nestorin kehitystä, ja nähdä millainen persoona tämä poika on. Vähän ajatukset menee jo kohti synttäreitä, vaikka aikaa vielä onkin. Suunnittelu on kuitenkin kiva aloittaa jo hyvissä ajoin.

Me ollaan myös arvuuteltu koska poika oppii kävelemään. Oikeastaan ootan sitä jo, koska sitten leikkipuistoilu ja muu meneminen on taas ihan erilaista. Nyt on vähän vaikea keksiä konttaavalle mutta vilkkaalle lapselle kivaa puuhaa. Nestori kaipaisi kiipeilyä sun muuta fyysistä menemistä. Viihtyy onneksi tosin itsekseen lelujenkin kanssa.

Mulla on jotenkin haikeat ja syksyiset fiilikset vaikka Samin loma on vielä puolivälissä, ja kesää vielä pikkuisen jäljellä. Fiilistelen ihme juttuja ja katson lapsien touhua onnenkyyneleet silmissä. Ehkä ne imetyshormonitkin vielä vaikuttaa, tai ihan vaan sekin että on nainen ja äiti.

Illalla voisi polttaa kynttilöitä, ja huomenna tehdä poikien kanssa jotain kivaa.

-Henna-

Kommentit (2)

  1. Anonyymi

    Kivoja arkisia kuulumisia ja höpinöitä =) Tiedän tiedän ettet ihan kauheasti voi työkuvioita tänne kirjoitella etkä aina suunnitelmiakaan, etkä varmaan haluakaan kun sitten joku mökö tarttuu niihin ja vääntelee…mutta olisi niin kiva kuulla ajatuksiasi miten jatkossa. Aiotteko jatkaa kriisiperheenä vai kentien pidempiaikaisena sijaisperheenä vai millaisena näet tulevaisuuden vaikka ihan vaan ajatusten tasolla?

    Tämä kiinnostaa kovasti siksi, koska itse toimimme sijaisperheenä (kaksi "pitkäaikaisesesti" sijoitettua, molemmat tulleet jo reilusti kouluikäisinä ja lisäksi meillä on noita "itsetehtyjä" ja tukiperheenäkin toimitaan.

    Joskus voisimme toimia myös kriisiperheenä, mutta nyt ei ole ajankohtaista. (vasta kun lapset ovat maailmalla tai ainakin nämä pienimmätkin jo isoja)

  2. kotimeidän

    Pikkulapsielämänvaihe on täyttä elämää. Hienoa on pysähtyä ja nauttia hetkistä. Missä lehdessä kotijuttunne ilmestyy? Utelee Tuija

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *