Hiljaista
Hiljaista kuin huopahattutehtaalla…
No ei nyt sentään, mutta melkein.
Meillä on ihan hassua täällä. Hoitolapset lähti tänään lopullisesti. Minä olen päivän siivoillut ja korjaillut heidän tavaroitaan pois. Varsinkin lastenhuone tyhjeni huomattavasti kun sieltä siirtyi mm. pinnasänky varastoon. Eteinen tyhjeni isosta kenkävuoresta. Pyyhkeet kylpyhuoneessa väheni puolella.
Ennen lähtöä syliteltiin ja syötiin jäätelöä.
Minä rehellisesti sanottuna huokaisin ja oikaisin itseni sohvalle kun ovi meni kiinni. Tiedän silti että ikävä iskee parin päivän päästä, mutta kyllä me vielä nähdään. I hope.
Nyt on rauhallista. Olo on rentoutunut. Poikakin on rentoutunut. Ei tarvitse tapella leluista kenenkään kanssa. Kyllä hän silti odottaa jo seuraavaa kaveria. Tykkää kuitenkin kun iskällä ja äipällä on lomaa. Täysi huomio, joka oli erittäin jaettu viime kuukausina.
Siisti koti pitkästä aikaan, kukaan ei tappele eikä huuda. Poika leikkii kiltisti, ainakin nyt. Kohta alkaa kitinä kun pitää mennä nukkumaan, mutta onhan se eri nukuttaa yksi kuin kolme.
Outo olo. Miten elämä voikin muuttua päivässä.
-Henna-
Nauti rauhallisista päivistä, eiköhän teillä kohta ole taas vilskettä!:)
Nostan kyllä hattua, kun jaksat tuota työtä. En blogimaalimassa paljasta mitä teen työkseni, mutta melko läheltä liippaa.. Täytyykin laittaa sulle vaikka s-postia joku päivä;)
Minusta on kiinnostavaa lukea työstäsi, kun itsellä ei ole siitä mitään tietoa. Miten tuo kriisiperhehoitajuus toimii? Lapset eivät siis asu teillä kokonaan? Mihin ne sieltä teiltä nyt lähtivät? Sinne omiin koteihinsa? Vai johonkin toiseen perheeseen? Tuleeko teille siis loman jälkeen joitain muita lapsia?
Millaisista taustoista nämä teidän hoitolapset yleisesti ottaen ovat, kun eivät tarvitse sijoituskotia, joka olisi pitkäaikainen ratkaisu?