Almond biscotti with maple glaze
Mantelikorput vaahterasiirappi-kuorrutteella. Kuulostaa kauniimmalta englanniksi… Korput vai biscotti, pöh…
Mä tänään taas pyörin Pinterestissä, ai vitsi mä olenkin koukussa siihen, ja törmäsin kauniiseen kuvaan jossa oli kivan kuuloinen ohje. Kyseinen kuva ja ohje täällä.
Päätinpä heti tänään kauppareissulla ostaa aineet ja tehdä kyseisiä biscotteja. Mä tykkään tosi paljon teen kanssa syödä jotain tällaista, kuivakakkua tms, mutta mä harvoin jaksan niitä itse tehdä. (Olisi pitänyt pyytää mummilta joululahjaksi joku tiikerikakku, nam!) Vaikka nämä koetaankin ehkä vähän kuiviksi mummo-kakuiksi, itse tykkään kovin!
Ihan ne ei mennyt taas nappiin, englanninkieliset mitat, tai mikä lie syypäänä, no minä, kuiva-aineita tuli ihan liikaa nesteeseen nähden joten jouduin lisäämään munan ym nestettä. Kuorrutteeseen ei ollut vuorostaan kaikkia aineita, joten siitä tuli vähän onneton… (ei saa nauraa kun vertaa alkuperäiseen kuvaan!:D )
Hyvää on silti, oikeasti yllättävän maukasta! ja mieletön tuoksu, raikas appelsiininen, kun nämä oli uunissa!:) Jopa lapset tykkäs!
Ensi kerralla teen tosin pienempiä, ja paremmin tuon kuorrutteen. Vaikka nämä pärjää kyllä ilman kuorrutettakin, silti ovat todella makeita.
Niin, ja näitä on kiva tehdä jo ihan siksikin että nämä on kivan näköisiä lasipurkissa.:)
Reilu viikko enää jouluun ja mulla melkein kaikki jouluostokset tehty!:) Ensi viikolla loput, ruokakauppaa, lahjojen vientiä, Mikin joulujuhlat, siivousta, joululakanoiden vaihto, ym. Kaikkea kivaa.:)
-Henna-
Saisikohan noista vielä jouluisampia lisäämällä rusinoita taikinaan, taidan kokeilla 🙂
Joo, hyvä idea.:)
Kirjoitan tämän tähän uusimman postauksen alle, koska en ole varma luetko vanhoja kommentteja. Ei sillä, hyvältä vaikuttavat keksitkin, tämä on nyt kuitenkin koira-asiaa 🙂
Ensinnäkin, meillä täällä vajaa vuoden vanha koiran"pentu"esiteini. Ensimmäinen koira minulla, aikaisemmin kokemusta vain kissoista. Koirakuume oli aivan valtava, luin, harkitsin, kiertelin, katselin, ja silti vain päätin vakaasti että koiranpentu, nyt tänne meille.
Ja voi miten suloinen toinen oli, ihana pieni pallero, ihmisen paras ystävä… ja niin hemmetin rasittava! Siis aivan järkky pentu kaikkine raatelemishampaineen, repimisineen, riehumisineen. Mä olin aivan järkyttynyt myös omista tunteistani, kaikkea pakahtumisesta, suureen raivoon, välillä epätoivoon, epäuskoon ja jopa kyyneleihin. Mä jopa suuresti kaduin koiran hankkimista, mietin että millä kehtaisin palauttaa koiran. Kyllä, niin mietin.
Mä sain paljon kommentteja ja vinkkejä mitä tehdä milloinkin, "pure sitä takaisin" "jätä se huomiotta {miten jättää huomiotta naskalit pohkeissa?}" "palkitse herkulla hyvästä {sitten koira tekee tuhmuuden, jotta voi sen lopettaa ja saa herkun}". Voi apua! Miljoona hyvää ja toinen erittäin huonoa ohjetta, kun ei tunnu siltikään mikään tehoavan meidän pikkutsikkutsöpöliini-PAINAJAISEEN!
Ja kun mä olen tavannut koiraopusta ja harjoitellut jotain pientä asiaa kokonaisen päivän, niin mies tulee paikalle ja koira tekee tempun puolesta katseesta! Minä täällä, huomaatko, älä pure kättä joka ruokkii!?
Mä en osaa antaa sulle juurikaan ohjeita tai neuvoja, muutaman vinkin ehkä. Ja niistäkin sä valikoiden tarpeen vaatiessa suhautat ohi. Eka: Aika. Oikeasti, se naskaliroikkumisvaihe menee ohi. Siihen saakka kulkekaa niissä huonommissa verkkareissa. Ja näytä mulle pennun omistaja jolla ei edes yhdessä helmassa ole roikkumisjälkiä… Sisäsiisteys menee myös ajan piikkiin. Mutta ennenkuin menetät hermot, kirjaa kalenteriin vaikka puolen vuoden päähän rusti. Hyvällä lykyllä matot on kuivat ennen sitä, mutta vauvalta ei voi juuri sitä ennen odottaa täydellisyyttä. Ja jos haluat helpotusta arkeesi, poista ne matot hetkeksi. Sitten sitä paperia ja helkutinmoista kehumista ulkopissoista. Meilläkin mennä viipotettiin yöpuku päällä pihalla (omakotitalo <3) hokien "teepissateepissateepissa" "HYVÄPISSA"
jatkuu…