Ahdistus
Mä tässä katselin talon kuvia, siis tuolta toiselta puolelta kuvia. Alkoi ahdistamaan. Kamalasti. Sielä näyttää tältä eikä me ehditä tekemään mitään!
Meillä oli isot suunnitelmat että kesällä sitten tehdään vaikka mitä! Voi apua, se kesä on täällä ihan just ja mä olen kiinni lapsissa, mies osittain myös…
Ikkunat piti tehdä ennen kesää jotta kesällä voisi keskittyä muuhun, mutta vielä on puolet tekemättä. Nytkin homma seisoo koska jättimäinen lasi pitäisi nostaa leikkauspöydälle enkä minä jaksa nostaa sitä miehen kanssa. Kaikki tutut miehet asuu liian kaukana jotta voisivat äkkiä heilahtaa kylään…
Tähän asti mulla on ollut tunne, kaikki ajallaan, mutta nyt tuo kesän tulo aiheutti tämän ahdistuksen. Kesä on vielä niin lyhytkin.
Onneksi on ne pihatalkoot tulossa. Onneksi!
Nuo kuvat on muuten tulevasta kettiöstä jos joku ei blogin alussa ole näitä nähnyt. Tuolla näyttää vieläkin just tuolta, ainoastaan tuosta ensimmäisestä ikkunasta on tuo levy pois ja valo pääsee sisään. Mä näen päässäni, kuin haamuna, koko ajan keittiön sellaisena kuin se tulee olemaan.
Hullua kyllä, vaikka hommat seisoo, ei tee yhtään mieli heittää hanskoja tiskiin. Se unelma valmiista talosta on niiiin suuri, etten ikinä voisi luopua tästä talosta!
Kiitos kaikille edelliseen juttuun kommentoineille. Sami sanoi että “mitä kehuja sä oikein kalastelet?”:D Haha, vaikka mä naisena rakastankin kehuja, niin se ei ollut mun pointti, kiva vaan kuulla vähän mielipiteitä ja juttuja, ja oli oikeasti todella kivaa lukea niitä!:)
Tämä menee nyt valittamaan miehelle, josko yhdessä keksittäisiin joku ratkaisu kaikkeen…
-Henna-
Me ollaan nyt rempattu reilut kolme vuotta. Eikä loppua näy. Ja meidän talo on sentään ainakin kolme kertaa pienempi kuin teidän.. Tahtoo siis sanoa, että ajan kanssa… Mullakin oli alussa sellanen ajatus, että siinä ekan kesän aikana ollaan suunnilleen tehty kaikki. Hehhehheeee.. No nyt on sellaset ajatukset kyllä karissu. Kun ees JOSKUS tulis valmiiks.. Teillä on nyt niin paljon muutakin, kun on noita pikkuisia, että ei auta kuin vaan ihan oikeesti tehdä hissukseen ja ajan kanssa. Vaikka voin sanoa, että ymmärrän TÄYSIN sun fiilikset!!! On niiiiin turhauttavaa kun ei mitään tapahdu.. tai tapahtuu mutta niin hitaasti, eikä asiaa voi mitenkään itse nopeuttaa.
hei jälleen!
Tää käy lähes joka päivä kurkkimassa, onko mitään uutta..mutta ei vaan ole jaksanut ahkerasti kommentoida, kun on ollut niin paljon kouluhommia ja töissä käyntiä. Mutta nyt koulu LOPPU! ..ja täällä taas 🙂
Jotenkin mun mielestä toi ei näytä niin lohduttomalta.. ikkunoissa varmasti hirveä työ kyllä :/ ..tietysti kolmen lapsen kanssa hommien tekeminen kuulostaa mahdottomalta. Toisaalta vaikka hoitolapset vie aikaa siltä remontilta ja viivästyttää tekemistä, niin sitten taas tuosta työstä saatu palkka kuitenkin mahdollistaa sen remontin etenemisen (ja unelmien toteuttamisen) aikanaan.. kun saa tehdä hankintoja ja ostaa sellaista kun haluaa. ..ja voi vaikka palkata muutamaksi päiväksi apuvoimaa jos tahtoo.
Onko teillä joitain vakiopäiviä / viikonloppuja kun tytöt on muualla vai tuleeko niitä päiviä vain harvakseltaan/epäsäännöllisesti?
Jos tarvikkeet ja varusteet on hankittu valmiiksi ja kaikki hyvin suunniteltu, niin kyllähän niitä hommia sitten aika nopeasti saa tehtyäkin kun siihen joskus aikaa löytyy. Siis pintaremonttihommia.
Yhdessä päivässä ehtii jo maalata pari huonetta tai tehdä paljon lattiaa.
Kyllä se siitä! Nauttikaa nyt siitä, että teillä on kuitenkin kaunis asunto, jossa nytkin asutte.