Sairastuvan lepohetki

Kävin ullakolta koluamassa vanhat joululehdet alas, metsästin ikuisuuden tuota viime vuoden Teresa Välimäen joulukeittokirjaa ja löysin hiukan jouluteetäkin. Ajattelin että pieni joulufiilistelyhetki divaanin pohjalla olisi oikein hyvä tähän kohtaan kun Nestorikin nukkuu.

Huomasin myös pari päivää sitten että Nestori on vihdoin alkanut oikeasti leikkimään. Sellainen jatkuva “häröily, hölmöily, revin johtoja, kaivan kissanhiekkaa laatikosta, levitän vain kaiken mihin yllän” jne touhuilu on vähentynyt selvästi viime päivinä. Sen sijaan poika levittää leluja ja tutkii niitä, ajaa autolla, selaa kirjojaan, kasaa asioita, enemmän kuin hölmöilee. Enää ei tarvitse ihan vieressä vahdata ja joka minuutti kieltää ja hakea lasta pois. Huomattavasti helpompaa nyt. Näin ne vähän hankalammatkin kasvuvaiheet vaan menee kuitenkin niin nopeasti ohi ja asiat muuttuu.
Poika myös harjoittelee kävelyä ahkerasti, joten senkin oppiminen tuo taas sitten ihan uusia juttuja.

 Hiukan tekisi mieli käydä viikonloppuna jossain ihanassa joulupuodissa fiilistelemässä jos vaan ollaan terveenä. Tämä aika kiitää niin nopeasti ja haluaisin oikeasti tänä vuonna ehtiä fiilistellä joulua oikein urakalla. Vaikka sää onkin mitä on, mutta eiköhän tässä ole aika jo oppia että sään mukaan ei voi elää tai elämä jää elämättä.

Nyt niiden lehtien kimppuun hetkeksi, sitten ruoanlaittoon ennen kuin puolet porukasta lähtee sählytreeneihin.

-Henna-