Olen ennenkin kertonut kuinka meidän Eppu on ihan hassu vekkuli joka työntää nenänsä joka paikkaan.
Aina sitä pitää olla pelastamassa jostain kun pää on työnnetty pussiin ja pussi jääkin päähän tms. Uusin juttu on se, että herra on mun paketointiapuri.
Tai no, siitä ei aina tiedä onko se enemmän ärsyttävää vai huvittavaa. Aina kun paketoin, olen olohuoneen lattialla ja kaikki paperit, nauhat ym on levällään siinä mun ympärillä.
Eppu hiipii aina jostain ja rapisee innolla papereiden keskellä, pureskelee paketointinauhaa, änkee itsensä sinne paperin alle jota olen juuri nostamassa siihen paketin päälle. Välillä Eppu työntää päänsä lahjapakettipusseihin, kurkkii vissiin että josko täällä olisi lahjoja hänellekin.
Eilen mulla makasi lattialla tyhjä paperipussi, ja sinnehän poika itsensä työnsi.
Tyyppi ei myöskään ole moksiskaan vaikka Mikikin häntä välillä halailee kesken unien tms ja nytkään ei häiriintynyt vaikka nostin katin paperikassissa ylös ja vein Mikille.
Illalla olin laittamassa iltapalaa ja Miki tuli sanomaan että tuu katsomaan missä Eppu on. (Tätä tapahtuu usein, että pitää mennä katsomaan missä kissa on) Sanoin vaan että nyt en ehdi, kerro missä se on. Miki jankkaa että “enkä, tuu nyt kattoo, tää on hassu juttu!”
No menin lastenhuoneen ja kyllä vähän nauratti. Mikin leikkipatjat oli lattialla ja yhdessä iso kumpu. Sielähän se meidän katti, nukkui patjan sisällä.:)
Oli muuten huvittavaa seurata kissojen ja lumen ensikohtaamista. Taisi olla kattien ensimmäinen kerta ikinä kun lunta näkivät. Kyllä siinä tassut vipatti kun oli niiiiiin kylmää! Hihi! Eli ei taida pojat pahemmin ulkoilla talvella, unta vetävät yötä päivää. Voi kun itsekin voisi nukkua talviunta, yli pimeän ajan…
-Henna-
Haa, virkistävä kissa postaus.
Itse olen viimeaikoina katsellut youtubesta marun touhuja. Hakuun maru.
Timo
voieikä IHANA! :D:D