Puikkojen kilkutusta kuorossa

Muistatteko kun keväällä kyselin täällä halukkaita perustamaan kanssani käsityökerhon? Kuinka haaveenani on ollut jo vuosia kuulua käsityökerhoon jossa olisi tuttu porukka, yhteinen harrastus, keitettäisiin teetä ja juteltaisiin. Kuinka saisi nähdä välillä ihmisiä eikä kökkiä aina itsekseen kotona. Kuinka meille mahtuisi hyvin isokin porukka, ja meininki olisi ehkä vähän rennompi kuin järjestetyillä kursseilla. Niin, eikä maksa mitään.
No, minähän sain paljon viestejä halukkailta osallistujilta! Aivan hämmennyin, niitä oli niin paljon että jouduin jopa sanomaan monelle ”ei mahdu enää”… Moni myös kertoi että kovasti haluaisi osallistua mutta asuu liian kaukana..
 Oli hauskaa lukea ihmisten kertomuksia itsestään, ja kuinka hekin ovat kaivanneet elämäänsä jotain tällaista. Erilaisia naisia joilla on kuitenkin jotain yhteistä. Muutama blogista tuttu nimimerkkikin mukana.

Porukka saatiin kasaan, pari peruutti viime hetkellä mutta kaikenkaikkiaan meitä on 12 naista. Eilen tapasimme ensimmäistä kertaa ja meitä oli paikalla 9 naista.
Pari toi leipomuksia, keitettiin kahvit ja teet, ja istuttiin meidän ison keittiönpöydän ääreen. Jokainen kaivoi käsityönsä esiin, ja niin sitä sitten kilkutettiin. Tuli ihan mieletön fiilis kun istuin siinä ja katsoin näitä erilaisia vielä tuntemattomia naisia ja pöytää jolla makoili monta rullaa lankaa. Jes, vihdoin mulla on porukka joka on yhtä innokas harrastamaan tätä ”mummoilua” kuin minä!
Eka kerta on aina eka kerta, kukaan ei tunne ketään ja vähän saattaa jänskättää. Juttua ja naurua silti riitti, ja ensi kerralla on varmasti taas sata kertaa rennompaa!
Illalla mietin, kuinka ihanaa olisi jos tästä tulisi pitkäaikainen juttu. Kuinka porukka voisi oikeasti tutustua toisiinsa ja tämä saattaisi jatkua vaikka vuosia!
Saa nähdä, katsotaan nyt miten porukka pysyy mukana. Mä ainakin pidin kaikista ja toivon että täällä on taas pöytä täynnä naisia kuukauden päästä.
Iso kiitos osallistuneille!

-Henna-