Tunteiden myrskyä mökillä

Meidän Unto-koira säikäytti ensimmäisenä oikein kunnolla. Päästiin mökille niin koira sai todella vakavan näköisen sairauskohtauksen. Mä oikeasti luulin että nyt tuo kuolee meidän silmien eteen! Tilanne oli ihan kamala, pääsin just mökille, mukana kolme lasta, ei miestä, koira ei anna koskea ja tuntuu kuolevan mun eteen. Onneksi täällä oli miehen vaari ja vaarin naisystävä paikalla, olisin varmaan saanut yksin paniikkikohtauksen. Luojan kiitos netistä, äkkiä eläinlääkärin numeroa etsimään ja vauhdilla autoon ja lääkäriin. Lopulta koira virkosi hiljalleen itsekseen, mutta syy ei selvinnyt. Luultavasti kyseessä oli pääosin jokin lämpöhalvaus, oireet oli vain vähän erikoiset.
Lopulta koira juoksi iloisesti ympäri mökin pihaa lintujen perässä, ja mä olen ollut niin kiitollinen että meillä on tuo rakas vielä hengissä! On ollut erityisen mukavaa seurata koiran riemuisaa leikkiä ja touhotusta.

Kopioinkin tähän muille koiranomistajille tiedoksi täältä ohjeen, mikä avuksi lämpöhalvaukseen.

Tällä viikolla meillä päättyi myös lasten pitkä sijoitus, ja melkein heti tuli soittoa jo mahdollisesta uudesta sijoituksesta. Tarkemmin en voi tietenkään kertoa, mutta sanotaan näin että ei näissä tunnelmissa paljoa päässyt relaamaan. Pitkän sijoituksen päättyminen on aina kovaa tunnemylläkkää, kyllä sitä saa miettiä asioita jonkin aikaa ennen kuin tottuu taas että meitä on vain me kolme taas. Kyllä myös pelotti miten jaksan heti uuden sijoituksen siihen perään, varsinkin tässä tilassa. Se kuitenkin lopulta peruuntui, ja nyt ollaan sitten saatu olla vain oman perheen kesken ja rentoutua.
Hyvä niin, koska stressasin jo sitäkin, että mitä tämä kaikki stressi tekee tälle vauvalle sisälläni. Tosi fiksua meininkiä siis. Nyt täytyy ottaa iisisti, ja toivoa ettei mitään satu enää. Vauva onneksi voi oikein hyvin, ja raskaus etenee niin kuin pitääkin.

 Hiukan ollut outoakin olla täällä kahdestaan Mikin kanssa. Onneksi poika osaa lukea ja touhuta itsekseenkin, ettei tarvitse kokoajan viihdyttää. Mä olen myös aika huono kaikissa miesten jutuissa. Esim. meillä oli pieni ongelma, kun Miki halusi mato-ongelle. Muuten ihan hyvä, mutta kumpikaan ei suostu laittamaan matoa koukkuun! Miki on perinyt mun ällötyksen matoihin, sammakoihin ja muihinkin limaisiin otuksiin. Äitini ehdotti puhelimessa että teemme taikinasta kaloille syöttejä. No sekin kosahti siihen että kukas ne kalat irrottaa koukusta?? Että näin meillä.

Onneksi mies saapui tänne eilen bussilla perässä ja hoiti nuo pojan mato-ongelmat sun muut. Vaikka tällainen pieni ero miehestä tekeekin välillä parisuhteelle ihan hyvää, niin kyllä sain todeta taas että onneksi meillä on toisemme. Yksinkin pärjäisi jos olisi pakko, mutta mä mielelläni annan matohommat miehen hoidettavaksi ja itse hoidan ruoat ja “naistenhommat”.

Onneksi mulla on myös Unto. Se kulkee turvana yöllä mukaan huussille, ja pelottaa sammakot pois ennen kuin mä tuun perässä. Myös Miki ottaa usein koiran mukaan vessareissuille, hih!

Tunteikasta mökkeilyä on siis ollut. Pelkoa, kauhua, haikeutta, helpotusta, ikävää, nautiskelua, jännitystä, iloa, kiitollisuutta. Kaikki tämä alle viikossa.

Ensi viikolla sitten jotain muuta.

-Henna-