Kiltti tyttö rakentaa = varma stressireaktio

Puuh, nyt lyhyesti tämän viikon tapahtumia niin raksalta kuin muustakin elämästä.

 

Työelämän puolelta tähän viikkoon on mahtunut kolme luentoa (Tampereella, Hyvinkäällä ja Helsingissä), noin 20 potilastapaamista, muutama palaveri ja huonoja yöunia. Viikonloppu meni taas siivoillessa nykyistä asuntoa. Hetki sitten meillä oli yleinen näyttö, mutta vain yksi kiinnostunut kävi (onko kaikki katsomassa jääkiekkoa?!). Alkuviikosta yön pimeinä tunteina suunnittelin meidän suunnistusjengille tiimipaitaa. Olemme osallistumassa Venlojen viestiin kesäkuussa, joten tärkeää on näyttää ainakin hyvälle, sillä kuntoakaan ei ole ehtinyt tässä kaikessa tiimellyksessä kohottaa.

 

Tällaiset tiimipaidat suunniteltiin miehen kanssa meidän suunnistusjoukkueelle Suunnattomille suhareille!

 

Raksalla ei ole kovinkaan paljoa tapahtunut, mutta taas meikäläinen on menettänyt muutamat yöunet. Keskiviikkona tuli Profinin ikkunatoimitus. Sopparissahan siis luki, että ikkunat ja liukuovi pitää kantaa sisälle asennuskorkeuteen ja oikein päin. Sain onneksi Profinin asennuspäälliköltä luvan jättää sen 350 kiloisen liukuoven ulkopuolelle, kunhan se on ns. oikeassa korossa eli asennusmiesten on helppo ”nitkuttaa” se paikoilleen. Kävin keskiviikkona aamupäivästä kuntoilemassa raksalla ja kannoin lavoja aukon eteen. Mies oli töissä, joten tein sen mitä omasta hartiapankista lähti ja lähdin sitten itsekin vastaanottoa pitämään. Mies meni iltapäivästä sitten tätä lavarykelmää viimeistelemään. Olin sopinut XL-Kuljetuksen miesten kanssa, että he tulevat nostamaan tämän koko komeuden sitten lavojen päälle. Kokonaispaino oli reilusti yli 700 kiloa.

 

Toimitus tuli ajallaan ja näpsäkkä naiskuljettaja sai nostettua paketin sopivalle paikalle tontin etuosaan.

 

Olin soittanut vielä Profinin Atelle toistamiseen (kilttityttö kun olen…) ja kysyin tarkkaa mittaa, johon lavat pitäisi laittaa. Atte sanoi, että olisi hyvä, jos liukuoven alalaita olisi pari senttiä aukon yläpuolella ja lavoja laittaessa kannattaa huomioida myös se lavan korkeus, jonka päällä nämä ikkunat ja liukuovi on. Kuljetusliike ja sen todella ystävällinen ja näpsäkkä naiskuski toikin paketin ihan ajallaan tontin etukulmaan. Kävin mittaamassa lavan korkeuden ja piirtelin seinään viivoja. Sain lavarakennelman lähes valmiiksi ja lähetin miehelleni kuvan ohjeistuksen kera, että vielä viisi lavaa ja rakennelma on valmis! Loput lavat olivat niin painavia, että en jaksanut niitä yksin nostella.

 

Tässä kohti loppui mun voimat!

 

Tulin töistä takaisin raksalle puoli kuuden jälkeen. XL-Kuljetuksen mies oli nostanut maalämpökaapin lähemmäksi varaston ovea ja ikkunapaketin oviaukon eteen. Olin huojentunut, että kaikki oli yhä ehjänä ja homma sujunut mutkitta. Kun nosturiauto kurvasi pihasta pois, niin aloin ihmettelemään mun miehen tekemää viritystä lavoista. Noh, miten tämän nyt kauniisti sanoisi… Joko mun ohjeistuksissa oli vakavia puutteita tai sitten ohjeiden ymmärtämisen sisäistämisessä. Niin ja se korko. Se oli nyt parin sentin sijaan noin 15 cm liian korkealla, sillä mieheni ei ollut tajunnut laskea mittaan mukaan lavan korkeutta, jolla ikkunat olivat. Heti seuraavana päivänä soittelin taas Atelle ja kerroin tästä kämmistä. Atte sanoi, että eivätköhän he saa jotenkin sen lutviutumaan ja käski mun nukkua seuraavat yöni rauhassa. Ikkunat kuitenkin pitäisi kantaa jossain vaiheessa sisälle. Ne onneksi painavat ”vain” 160 kiloa per ikkuna.

 

Onneksi XL-Kuljetuksella on tarpeeksi suuri nosturi, kun tuo katto on aika korkealla!

 

Komiasti on paketti paikoillaan! Kiitos XL-Kuljetuksen ammattitaitoiselle porukalle, mutta…

 

Tuotapa ei enää tuosta kitkuteta paikoilleen…

 

Ikkunoiden asennus tulee olemaan ensi viikon keskiviikkona. Tiistaina illasta olisi tarkoitus purkaa sitten tämä paketti ja kantaa ikkunat sisälle. Lupaan ja vannon lopettaa tämän stressaamisen heti keskiviikkona, kun ikkunat ja liukuovi on paikoillaan! Lisäksi tiistaina ja keskiviikkona tapahtuu maalämmön sekä siihen kuuluvan ”chillerin” asennus. Minä kilttinä tyttönä kun tuppaan stressaamaan ehkä normaalia rakentajaa enemmän, sillä haluaisin, että kaikilla työmiehillä on mahdollisuus tehdä oma osuutensa mukavasti ilman ylimääräisiä sumplimisia. Mutta ystäväni muistutti, että kylläpä ne muidenkin talot ovat valmistuneet ja varmasti pienemmällä stressaamisella. Ja ei – emme saaneet tästä (vielä) miehen kanssa riitaa aikaiseksi. En viitsinyt asiasta enempää naputtaa, sillä huomasin kyllä miehen harmituksen asian suhteen. Pyysin vain, että ensi kerralla voisi soittaa ja kysyä mikäli ohjeistustani ei ymmärretä, sillä minä näitä asioita olen yleensä tuntisotalla miettinyt ja suunnitellut – kiltti tyttö kun olen…

 

Mies kävi vielä seuraavana aamuna huputtamassa paketin sateelta suojaan kevytpeitteellä, sillä teimme muutaman reijän pakettiin, kun tarkastimme miten päin liukuovi lavalla on.
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *