Seitsemän vuotta Dr.Sugar-blogia, muistoja ja mitä meille kuuluu?
Hei kaikki, Jinna täällä. Ajattelin jakaa teille blogimme synttäreiden kunniaksi vähän meidän kuulumisia (postauksen lopussa syy miksi viime vuoden tahti blogissa oli vähän hitaampi) ja kuvia blogin matkan varrelta! Aloitetaanko kertauksella miten meidän blogi syntyi? 🙂
Oli alkuvuosi 2011 ja opiskelimme viimeistä kevättä leipuri-kondiittoreiksi Espoon Omnian ammattiopistossa. Julkaisimme facebookissa tiheään tahtiin kuvia koulussa tehdyistä herkuista ja meille ehdotettiin blogin perustamista. Hetken mietittyämme päädyimme siihen, että blogi olisi meille hyvä ajatus ja lähdimme pohtimaan nimeä blogille. Blogi sai nimen Dr.Sugar kymmenien vaihtoehtojen joukosta. Joskus mietimme olisiko blogin nimi pitänyt olla suomeksi, tohtori sokeri tai herkkuklinikka, mutta toisaaltaan nimi on juuri meidänlainen, hassu ja erikoinen! Pohditaan usein, että pitäisikö mennä käymään vanhalla koululla moikkaamassa opettajiamme. Ehkä siitäkin saisi kivan tarinan blogiin! Lisäämme ensi viikolla kuvia kouluaikojemme herkuista. Voimme luvata aika amatöörimäisiä kakkuja, leivonnaisia sekä ihan karmeita kännykkäkuvia 😀
Ajattelimme siis tähän alas lisätä kuvia blogin matkan varrelta (osa kuvista tosin hävisi alkuperäisestä blogistamme vuodatuksesta vuosia sitten) ja ihania muistoja bloggaamisesta ja leipomisesta. Seitsemän vuotta on kulunut hujauksessa ja koskaan emme kuvitelleet olevamme tässä vielä. Ihanaa kuitenkin saada tehdä tätä työkseen. Ja ihanaa kun olette pysyneet matkassa mukana, meille olette korvaamattomia!
Yllä oleva kuva on muuten ensimmäisen kirjamme julkkarijuhlista vuonna 2014. Uskomatonta että siitäkin on pian neljä vuotta!
Ravintolapäivämuistoja! Meillä oli Katrin kanssa Pannaribaari Ison Omenan ulkopuolella! 😀
Kuva: Johanna Myllymäki
Seitsemässä vuodessa on kyllä tullut opittua valtavasti ja tavattua ihania ja tärkeitä ihmisiä! On tullut tehtyä paljon muistoja ja käytyä mielettömissä tapahtumissa! Viime vuosi oli ehkä meille sekä parhain että raskain samalla. Postauksia ja yhteistöitä tuli tehtyä runsaasti vähemmän kuin tapaamme kuuluu ja siihen oli yksi iso syy – sairastuin masennukseen. Tapanamme ei ole blogissamme kertoa kauheasti henkilökohtaisuuksia, mutta jos jäitte kaipaamaan viime vuonna reseptejä, se johtui siitä että niitä ei ollut voimaa tehdä. Aloin viime keväänä olla tosi väsynyt ja tuntui kun olisi kulkenut henkilökohtainen sadepilvi pään päällä paikasta toiseen. Ajattelin kuitenkin puskea menemään ja lääkäriinhän en tietenkään halunnut mennä! Lopulta kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni ja uskaltauduin lääkäriin. Pikkuinen auringonsäde pilkotti heti sadepilven takaa kun astuin lääkärin huoneesta pihalle. Iso taakka oli pudonnut harteilta.
Nyt vuosi myöhemmin minulla menee hyvin! Asiat otetaan päivä kerrallaan ja liikaa murehtimatta. Olisi ehkä liioittelua väittää että olen täysin takaisin omana itsenäni, mutta onneksi on ihana puoliso, perhe ja ystävät jotka auttaa jaksamaan. Pääasiana koen, että nyt taas jaksaa puksuttaa eteenpäin! Ei ehkä vielä täyttä häkää, mutta askel askeleelta! Ja hei – tällä viikolla on juhlittu meidän paperihääpäivää, blogin synttäreitä ja huomenna omia 26-vuotis syntymäpäiviäni! Eli juhlatuulella saanut olla koko viikon. Ja pää pilvissä (ei sadepilvissä tosin) kävely jatkuu edelleen, sillä kirjakin tulee pian ulos! Uskon että 2018 tulee olemaan ikimuistoinen vuosi. Kiitos kun olette osa sitä!
Pusuin ja halein, Jinna
Ihana postaus ♥ Onnea 7-vuotispäivän kunniaksi! 🙂
Kiitos <3
Hei Jinna! Vaatii rohkeutta kertoa blogissa henkilökohtaisista asioista, kuten sairastumisesta. Sinä olit ja olet rohkea, ja näytät hyvää esimerkkiä kirjoituksellasi, ettei psyykkisiä sairauksia tarvitse hävetä eikä piilotella.
Te olette niin ihania ja aitoja ihmisiä, minkä huomaa blogistanne. Ja miten näteiltä ja suloiselta parilta näytättekään tuossa Johanna Myllymäen ottamassa yhteiskuvassa😍😘 Olette niin onnellisen näköisiä😍
Ihana kommentti <3 kiitos siitä!
Ehdottomasti mielen asioita ei tarvitse piilotella eikä hävetä, kesti hetki se tajuta itsekin!
Kiitos <3 eteenpäin, sanoi mummo lumessa 😀