Hei pitkästä aikaa! Vuosi on vierähtänyt loppuunsa ja paljon aikaa kulunut siitä, kun viimeksi tänne blogin puolelle kirjoittelin. Arki on vienyt mukanaan, eikä blogin kirjoittaminen ole enää oikein sopinut samaan rytmiin arkielämän kanssa. Tällaista se elämä välillä on, joskus täytyy tehdä tilaa tärkeimmille asioille ja luopua niistä, jotka eivät arkeen enää luontevasti mahdu. Joskus uudet asiat vievät mukanaan, ja toisinaan, pitkän tauon jälkeenkin, tuttuihin juttuihin on taas ilo palata. Kuten nyt.

En tiedä jääkö tämä vain yksittäiseksi postaukseksi, vai innostunko tästä taas säännöllisempään tahtiin. Yhtä kaikki näin vuoden lopulla halusin kuitenkin tulla jättämään pienen tervehdyksen ja julkaista samalla muutaman, tällä tavoin näppärästi itsellekin muistoksi jäävän kuvaterveisen kodista jouluna vuonna 2022. Näin joulun jälkimainingeissa raikkaat tulppaanikimput ja kevättä enteilevät, viileät talvisisustuskuvat olisivat varmasti se trendaavampi ja kiinnostavampi valinta. Täällä kuitenkin nautitaan vielä hetki viipyilevän pehmeästä joulutunnelmasta ja tietynlaisesta välipäivien raukeudesta, jota jo normaaliin tapaan rullaavat työtkään eivät ole täysin poistaneet. Ja koska joulun aikoihin tuli pitkästä aikaa otettua kuvia myös kotosalla, laitetaan nämä nyt samalla hyötykäyttöön. Palataan siis vielä hetkeksi joulutunnelmiin – ja samalla hieman myös viime aikojen kuulumisiin.

Kerttu sai joulun kunniaksi punaisen rusetin. Perinteisessä joulukuvassa poseeraaminen vaati hieman verryttelyä.

Tänä vuonna kuusi kannettiin sisälle jo miltei viikkoa ennen aattoa – minulle ennenkuulumattoman aikaisin siis. Alan vuosi vuodelta ymmärtää paremmin, miksi monet haluavat pitkittää joulutunnelmaa ja nauttia kuusesta jo ennakkoon. Kyllähän kynttilöiden loiste ja kuusen tuoksu tuo ihanaa fiilistä ja virittää ajatukset tehokkaasti jouluun. Näissä kuvissa kuusi on vielä koristelematta, sillä kuvat on otettu aatonaattona, ja koristelu puolestaan suoritettiin perinteisesti vasta aattoaamuna. Omasta puolestani en miltei edes kaipaa koristeita, kuusi on kaunis jo pelkillä valoillakin. Koristelu sekin toki on kiva traditio ja ohjelmanumero – vaikkakin joka vuosi kuuseen tulevat ne samat tutut koristeet, ainoat jotka omistankaan. Ehkä ensi vuonna yllätän ja koristan kuusen ihan erilaiseksi. Paras aika hamstrata uusia (tai ihania vanhoja käytettyjä) joulukoristeita olisikin juuri nyt, sesongin väistyessä ja alennusmyyntien jyllätessä.

Aattoon sisältyi myös hieman kummitusjuttuja, kun kuusi kaatui ihan yks kaks levälleen pitkin lattiaa, ja imuri lähti itsestään päälle yläkerrassa. Ties mitkä joulutontut olivat liikkeellä – tai vanhan talon kummitukset.

Jouluaaton kattaus rakentui tänä vuonna vanhojen astioiden ympärille. Pääosaan pääsivät Arabian vaaleanpunaiset Maisema-astiat, mummin ja papan häälahja-astiasto, joka on nykyisin minun suuri aarteeni. Kynttilänjalkakin on vanhaa Arabiaa, se on nököttänyt pöydällä koko loppusyksyn. Tykkään kovasti sen simppelistä muodosta, se sopii niin arkeen kuin juhlaan. Siinä on samaa konstailematonta estetiikkaa kuin vanhassa talossakin ja siksi kai tuntuu istuvan paikalleen niin luontevasti.

Valkoinen pöytäliina teki tunnelmasta juhlavan, ja tammisiin tuoleihin yhdistettynä kokonaisuudesta rakentui vähän sellainen tanskalaishenkinen, huolettoman elegantti. Nuo Carl Hansenin CH23-tuolit ovat tämän vuoden hankintoja, joskin pitkään harkittuja sellaisia, ja yksiä ihanimpia asioita kotona pitkiin aikoihin. Edellisiin, jo 15 vuotta palvelleihin muovituoleihini verrattuna ne tuntuvat ihanan lämpimiltä niin kirjaimellisesti kuin visuaalisestikin, ja tuovat keittiöön rentoa tanskalaistunnelmaa. Kuin olisivat olleet täällä aina.

Kynttilöitä, valoja ja joulukukkia – näistä elementeistä rakentui joulun, ja oikeastaan koko loppusyksyn tunnelma. Aitojen kynttilöiden lisäksi käytössäni ovat olleet Uyunin ledkynttilät, nämä ovat kivan huoleton ja yllättävänkin aidon oloinen valinta etenkin hieman arveluttavammille paikoille. Ne tuikkivat ikkunalaudoilla perinteisten joulukynttelikköjen sijaan, ja toisinaan siirrän sellaisen myös kirjahyllylle paikkaan, jossa en uskaltaisi elävää tulta pitää. Lämmin suositus siis näille, toki mikään ei silti voita elävää tulta ja tunnelmaa. Onneksi voi saada molemmat.

Näkymä keittiöön muuttui ja eli paljon joulun aikana aina kattausten myötä. Asettelin muhkean joulukimpun Iittalan selkeään Nappula-vaasiin – lopputuloksesta tuli minusta kivan veistoksellinen. Kannattaakin kokeilla kimpuille myös ruukkuja, kunhan muistaa tarkistaa niiden vedenpitävyyden. Umpinainen alaosa piilottaa kukkakimppujen varret, ja selkeät muodot nostavat kukat kauniisti esille.

Nyt on aika taas aloittaa hiljalleen karsiminen. En kuitenkaan aio kiirehtiä liiaksi: joulukukat saavat kukkia rauhassa loppuun, kuusi lähteä ehkä vuodenvaihteen jälkeen, valot puolestaan ilahduttaa vielä pidemmälle tammikuulle. Niin ihanaa kuin jouluilu onkin, on vähintään yhtä innostavaa vetää suuntaviivoja tulevalle vuodelle. Yksinkertaistaa ja lisätä ilmavuutta ja keveyttä, kuitenkin vielä talvisesta tunnelmasta nauttien. Sillä talvi ja tammikuun valkoiset päivät ovat vasta edessä!

Tulevaa vuotta ajatellen en ole vielä tehnyt sen kummoisempia linjanvetoja, ehkä näidenkin aika vielä tulee. Annan – tai ainakin yritän antaa – asioiden mennä omalla painollaan, hötkyilemättä ja hätäilemättä turhia. Viihdyn nykyisessä kodissani, täällä vanhassa puutalossa mainiosti, eikä tulevalle vuodelle ole suunnitteilla ainakaan toistaiseksi erityisiä muutoksia kodin tai sisustuksenkaan suhteen. Itseni tuntien niitä toki varmasti vielä keksin, sillä pitkään en malta olla täysin toimettomana. Blogi saattaa jatkaa hiljaiseloa, tai sitten ei – yritän olla ottamatta tämänkään suhteen turhia paineita. Instagramin puolella juttujani voi kuitenkin seurailla vähän säännöllisemmin, joten klikkailepa tililleni @maija_rasila, jos haluat seurata kuulumisia hieman tiuhempaan.

Mutta nyt, toivotan kaikille ihanaa vuodenvaihdetta ja oikein hyvää uutta vuotta. Viettääpä sitä sitten villasukissa tai paljeteissa, vaihtuu vuosi vallan mainiosti molemmissa. Itse taidan käydä avannossa ja ottaa vuoden vastaan kylpytakissa kotisohvalta käsin – ehkä kuitenkin hieman samppanjaa siemaillen ja kuluneelle vuodelle kilistäen.

Kuullaan taas!