TIILTÄ JA PUUPANEELIA – INSPIRAATIOTA 60- JA 70-LUVUN KOTIIN

Tiedättekin ihastukseni vanhoihin taloihin, remonttimme myötä tämä tuntuu vain kasvavan. Useimmiten tänne poimimani inspiraatiokuvat ovatkin vuosisadan taitteen asunnoista, joiden tyyli on taattu: lankkulattioita, korkeita jalkalistoja, kakluuneja ja ruutuikkunoita. Vuosisadan alkupuolen lisäksi ihailen kuitenkin kovasti muitakin aikakausia, esimerkiksi 60-70-lukujen arkkitehtuuri on linjakkuudessaan minusta todella kaunista. Nyt seuraakin inspiraatiota vaihteeksi tämän aikakauden henkeen.

Tässä asunnossa on monia 60-70-luvulle tyypillisiä piirteitä: paljon tiiltä, paneelikattoja, isoa ikkunapintaa, avotakka ja keskiruskea puulattia. Vaikutelma kuulostaa raskaalta ja ankealta, mutta asia on minusta ihan päinvastoin: esimerkiksi tiiliseinät näyttävät tässä asunnossa ihan äärettömän hyvälle!

Usein tällaisissa kohteissa tiiliseinät ja paneelikatot halutaan remontoida piiloon tai ainakin maalata neutraalin valkoisiksi, minä kuitenkin malttaisin tässä asiassa. Ne ovat kiistaton osa talon arkkitehtuuria, ja usein niitä hävittäessä talon alkuperäinen henki katoaa. Pieni raikastus toki saattaa olla paikallaan, mutta vaikkapa tässä kohteeessa sille ei ole tarvetta: tunnelma ei ole tummahkoista väreistä huolimatta ollenkaan raskas taitavasti valittujen, aikakauteen sopivien kalusteiden ja valon määrän ansiosta.

Yksi 60- ja 70-lukujen arkkitehtuurin parhaita puolia onkin juuri valon käyttö: 50-luvulle tyypillinen pieni ikkunakoko suurentui ja valon kulkuun alettiin kiinnittää yleisesti enemmän huomiota. Tässäkin asunnossa on mielettömät isot ikkunat, jotka eivät kaipaa rinnalleen verhoja tai huonekaluja. Lukunurkkauksessa on vain tämä kevyt penkki, jonka läpi valo kulkee kauniisti. Huomatkaa myös hienot puunväriset ikkunankarmit, vaikkapa tammipuiset tai mustat karmit sopivatkin hienosti aikakauden tyyliin. Vaikutelma olisi ihan eri, jos tilalla olisi tavalliset valkoiset karmit.

Ruokailutilassa tiiliseinä jatkuu, mutta kevyet Jacobsenin kalusteet keventävät tunnelmaa juuri sopivasti. Klassiset seiskatuolit putkirunkoineen sopivat hienosti asunnon tyyliin. Huomatkaa myös peräseinän viherallas ja upeat messinkiset kattospotit, jotka kuuluvat varmastikin alkuperäiseen varustukseen. Remontin yhteydessä sama tyyli on helposti toteutettavissa yksinkertaisilla lieriönmallisilla spoteilla, joita saa usean valaisinvalmistajan valikoimista.

Tiiltä löytyy myös makuuhuoneen puolella. Tunnelmaa on kuitenkin pehmennetty kokolattiamatolla ja valoverhoilla. Valo siivilöityy todella kauniisti verhojen ja sälekaihtimien lävitse ja luo huoneeseen kauniin unenomaisen tunnelman, tuolla viihtyisin varmasti. Huomatkaa myös kaunis kermainen sävymaailma, joka huokuu ajattomuutta ja tyylikkyyttä.

Kirjastonurkkauksessa on simppelit elfatyyppiset hyllyt ladottu täyteen kirjoja, tämä ratkaisu on yksinkertaisuudessaan kovasti mieleeni. Potkua tila saa pirteän värisestä tuolista ja tummasta matosta.

all pictures Marcus Lawett via Elle Decoration

Jos en olisi niin ihastunut vuosisadan alun taloihin, voisin hyvin kuvitella asuvani 70-luvun linjakkaassa talossa. Tai kukaties joskus vielä asunkin moisessa, sillä vaihteluhan virkistää. 😉 Tässä vielä pähkinänkuoressa muutama pointti, jota minä korostaisin tämän aikakauden asunnoissa:

Mitäs te tuumaatte 60- ja 70-luvun arkkitehtuurista, kaunista vai ankeaa?

Today I got inspired by this beautiful apartment from the late 60´s. I love the original materials and fine architecture of the house, those tile walls are amazing! If I wasn’t that much in love with an old houses from the beginning of 20th century, I would definitely consider living in a house built in 60´s or 70´s.